Avainsana-arkisto: korruptio

Venetsian ja Lombardian kansanäänestykset vaietaan hiljaiseksi!

Koko Eurooppa pidättää hengitystään Katalonian kansanäänestyksen jälkeen. Päivääkään ei kulu ilman uusia uutisia Katalonian äänestyksen jälkimainingeista. Toisaalta uutiset Italian kahdesta erittäin merkittävästä kansaäänestyksestä (22.10.2017) loistavat poissaolollaan Euroopan medioissa, lukuun ottamatta muutamaa lehteä Itävallassa. Äänestykset näyttävät olevan Italian sisäinen asia.

Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat uutiskynnyksen ylittämiseen lienevät, ettei Italiassa äänestetä itsenäisyydestä vaan autonomian lisäämisestä ja äänestykset ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Molemmat äänestykset voidaan näillä tiedoilla luokitella kansalaiskyselyiksi.

Uutishiljaisuus ei kuitenkaan vähennä äänestysten merkitystä eurooppalaisella tasolla. Varsinkaan, jos katsomme menneisyyteen, jossa skotit äänestykseen vuonna 2014 omasta itsenäisyydestään, Madridin ja Barcelonan välisiin taistoihin sekä flaamien ja vallonien keskinäisestä vuosikausia kestäneestä väännöstä Belgiassa.

Euroopan suuntaan nämä autonomiaa, käskyvaltaa ja itsenäisyyttä haikailevat taistot vaikuttavat mitä suurimmissa määrin. Tämän lisäksi on huomionkeskipisteeseen noussut Wisegrad-maiden taisto EU-keskushallintoa vastaan, joka on leviämässä viimeisten vaalitulosten pohjalta myös Itävaltaan.

EU-komissiolla alkaa loppua panokset pitää ylikansallinen keskusjohtoinen liittonsa kasassa.

EU-komission ainoaksi keinoksi on jäämässä ns. Lex-Prodi, jolla jokainen EU-maasta irtoava alue luokitellaan uudeksi maaksi. Uuden maan on neuvoteltava EU- ja Euro-jäsenyys ja sen ehdot uudelleen. Tämä ehto nostaa emämaan uuteen rooliin, koska entinen emämaa voi sulkea neuvottelutiet ja näin estää itsestään lohjenneen uuden maan EU-jäsenyyden.

Kansanäänestykset ovat vastareaktio vallankeskittämiselle.

Kaikesta epävarmuudestaan huolimatta kansanäänestykset antavat suuntaa eurooppalaisten kansojen halusta itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeudet, joita on siirretty hiljalleen vallankeskittymään Brysseliin koko EU:n ajan. Kansat näyttävät tyytymättömyytensä Brysselin valtaan ja tuhlailevaan elitismiin äänestämällä.

Saksan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden äänenkannattajana on esiintynyt Baijerissa vaikuttava CSU-puolue, joka pitää vapaavaltiotaan itsenäisenä tekemällä omia lakejaan, jotka ovat usein ristiriidassa Saksan liittotasavallan lakien kanssa. Baijerissa on itsenäisyys liikehdintää, mutta liikkeen kannatus ei ole keskushallintoa uhkaavan suuri. Baijerin ja jopa Katalonian mukaan ottaminen seuraavaan vertailuun Venetsian ja Lombardian kanssa tuo asiaan lisää ulottuvuutta.

Baijerin ja Katalonian vertaaminen Lombardiaan ja Venetsiaan, jotka aloittivat kampanjansa Rooman keskushallintoa vastaan jo 90-luvulla, on perusteltua. Baijerin BKT-luvuista (522 miljardia Euroa) maksoi Baijerin hallinto hieman alle 6 miljardia Berliinin keskushallinnolle, joka jakaa rahat köyhemmille alueille. Italiassa taas Lombardian 360 miljardin BKT-summasta (Venetsia 155 miljardia) maksettiin yli 54 miljardia (Venetsia 15 miljardia) Rooman keskushallinnon solidarisuusmaksuja. Lisänsä vertailuun tuokoon Katalonia, joka maksoi 224 miljardin BKT:lla lähteestä riippuen 12 – 16 miljardia Madridille

Ryöstäjä Rooman (Roma ladrona) vierellä Berliini ja Madrid vaikuttavat hyvinkin kohtuullisilta rosvoilta.

Italia on aina ollut kaksijakoinen.

Kielellisesti, historiallisesti, kulinaarisesti, ilmastollisesti ja mentaliteetiltaan Italian etelä ja pohjoinen ovat eronneet selvästi kahdeksi erillisiksi alueiksi jo vuosisatoja sitten. Tämä jako ei ole mitään uutta. Milanon ja Venetsian rahavirrat ovat aina kulkeneet kohti etelään ja Roomaa auttamatta kuitenkaan Etelä-Italiaa kehittämään omaa statustaan kohti omavaraisuutta.

Italia on EU-keskushallinnon painajainen, jota ei paranneta EU-keskusjohdon taikatempuilla varsinkaan, kun useat asiantuntijat (jopa Etelä-Italiasta) ovat sitä mieltä, että etelä tulisi toimeen paremmin itsenäisenä kuningaskuntana.

90-luvulta alkaen on Lega Nord – liike ohjannut pohjoisen kansalaisia ymmärtämään palajastuksillaan Rooman keskushallinnon tuhlailevaa korruptoitunutta politiikkaa. Pohjoisen ihmiset alkoivat unelmoida ”Padaniasta”. Maasta joka rajoittuu Alppien ja Apenniinien väliin. Tätä projektia ja sen perustuksia vavisutti Silvio Berlusconin skandaalien ja korruption siivittämä pääministeriaika ja hanke menetti kannatustaan ylipaikallisella tasolla.

Tänä päivänä Lega Nord keskittyy Italian fiskaalisen vapauden voittamiseen takaisin Brysselistä ja EKP:lta. Lega Nord ja liikkeen ajatukset ovat edelleenkin paikallishallinnossa erittäin tukevasti edustettuna. Vähintään oikeistosiipeä ohjaavana voimana molemmilla alueilla joissa äänestetään sunnuntaina. Lega Nord:in paikallisjohtajat löytyvät vaikuttajina molempien paikallisten äänestysten takaa.

Lisäksi, vaikka äänestyksen tarkoittama itsenäisyys on epäselvästi muotoiltu, odotetaan Venetsian ja Lombardian noudattavan naapurinsa Trentino-Etelä-Tirolin vapaavaltion esimerkkiä. Tämä lienee ainut tapa, jolla Venetsia voi pidätellä pohjoisia alueitaan liittymästä Etelä-Tiroliin. Pohjoisten laaksojen elinkeino on pitkälti riippuvainen talviturismista, jota Etelä-Tirolin verokäytäntö suosii. Tämä ero kahden alueen välillä on aiheuttanut sitten 2008 talouskriisin useiden laaksojen halun siirtyä Venetsian hallinnasta Etelä-Tiroliin.

Äänestysten syyt ja seuraukset.

Neuvoa-antavat äänestykset eivät velvoita hallintoa mihinkään, mutta vahva ”Si” (kyllä) lähettäisi Roomalle signaalin jota ei voi olla huomioimatta. Muuttuuko ”Si” itsenäisyydeksi on toinen kysymys. Odotettu vahva kyllä äänien voitto on paikallishallintojen kädessä vähintään oiva kirves neuvotteluissa Rooman kanssa verorahojen etelävaluman patoamiseen.

Venetsian vuosisatojen historian varjossa on odotettavissa, että kansalaiset äänestävät ”Si” oman kulttuurinsa ja maineensa puolesta. Vuonna 2014 pidettiin epävirallinen online-äänestys Venetsian itsenäisyydestä. Äänestystä syytettiin epäluotettavaksi, koska sen läpinäkyvyys asetettiin kyseenalaiseksi. Äänestyksen tulos oli murskaava ja aiheutti kansainvälistä huomiota. Venetsian oma kieli veneeti sai pian äänestyksen jälkeen sijansa hallintokielenä italian rinnalla ja Veneetit saivat vähemmistökansanosan statuksen.

Sisäpolitiikkaa ensi vuoden vaaleja silmällä pitäen?

Italian ensi vuoden parlamenttivaalit tuovat oman lisänsä näiden kahden äänestyksen taakse. Lega Nord on Italian vahvin oppositiopuolue ja oikean siiven tukipilari. Nämä kaksi paikallista kansanäänestystä ovat varmuudella suunnattu myös nykyistä keskushallintoa vastaan ja aloittavat omalta osaltaan parlamenttivaalitaiston.

Omalta osaltaan paluun tehnyt Silvio Berlusconi sekoittaa pakkaa oikealla, mutta Lega Nord ja Silvio saavat rivit ojennukseen ja hallintopaketin kasaan, koska tavoitteet ovat yhteneväiset. Selvää on, että äänestys kuumentaa tilannetta entisestään ja kriisien keskellä rypevän keskushallinnon on tultava vastaan, kenties tavoilla, joihin sillä ei ole varaa ilman EU-komission tukea.

Äänestysten ensivaikutukset ovat jo näkyvissä. Rooman keskushallinto on lähestynyt pormestareita kirjeillä, joissa kehotetaan boikotoimaan äänestystä ja luomaan äänestyksen vastaista ilmapiiriä. Tähän kirjeeseen on vastannut kieltävästi usean suuremman kaupungin – Milanon, Brescian, Bergamon ja Mantuan – pormestarit. ”Me äänestämme, kuin Lega Nord” saman tekevää mitä poliittista suuntausta kukakin kannattaa, koska itsenäisyys tulee ensin ja muut ristiriidat voidaan selvittää helpommin itsenäisenä. Tämä vasemmanpadon murtuminen tuo äänestykseen uuden uskon paikallishallintojen uuteen tulemiseen.

22.10.2017 tulee olemaan vähintään yhtä iso, jollei isompi lähtölaukaus paikalliselle hallinnolle, kuin Katalonia, mutta yhtä kaikki se on pyllistys keskushallinnolle, niin Roomassa, kuin Brysselissä!

Kiitos

Hämis

Demokratiaa aseilla.

Viimeinen tieto Saksan demokratian tekijöiden, siis puolueiden, lahjoituksista vetää Saksan vihreät (B´90/Die Grünen) mukaan samaan likaämpäriin, kuin muutkin valtapuolueet. Joulukuussa 2014 sai Vihreät pouluehistoriansa suurimman yksittäisen lahjoituksen 100.000 Euroa.

Lahjoittaja oli Südwestmetallverband, joka on yritysten, kuten Heckler & Koch (Käsiaseet), Diehl Defence (mm. ohjuksia) ja MTU (ohjusmoottoreita yms.), edunvalvoja/lobbaus-yhdistys. Tämä samainen yhdistys ja Verband der Bayerischen Metall- und Elektro-Industrie yhdessä ovat tukeneet FDP-puoluetta 80.000 Euron lahjalla ja 300.000 Euron edestä Merkelin CSUta.

Kaikkinensa on aseteollisuus jakanut Saksan puolueiden tukemiseen vuonna 2014 1,5 miljoonaa Euroa. Saksan lainsäädännön mukaan on yli 50.000 Euron lahjoitukset ilmoitettava heti parlamentin presidentille ja lahjoitukset on julkaistava eduskunnassa välittömästi. Silti tämä tieto saavutti julkisuuden vasta hetki sitten. (Hämiö)

Saksan Vihreiden rahastonhoitaja Benedikt Mayer on vastannut Der Spiegel – lehden kyselyyn, että Südwestmetallverband:iin kuuluu myös luonnosuojeluun tarvittavaa tekniikkaa valmistavia yrityksiä.

Demokratia on hukkunut rahapinoon ja sitä saa mitä tilaa.

Luonnonsuojelu ei taida olla kannattavaa, joten myydään sotaa!

Mutta kenelle kuuluu vastuu pakolaisista, jotka nämä aseet ajaa kotoaan ?

 

Kiitos
Hämis

Linkki:
http://bundestag.de/bundestag/parteienfinanzierung/fundstellen50000
http://www.suedwestmetall.de/swm/web.nsf/id/pa_de_suedwestmetall.html

Oy Euro Ab

Saksalaisen IFO-instituutin (1) johtaja Hans-Werner Sinn vertaa Euro-systeemiä osakeyhtiöön, jossa osakkaat (lue veronmaksajat) vastaavat tappioista. Mies kertoo, että vaikka EKP-johtoinen lainapapereiden osto-ohjelma ei sattuisikaan juuri nyt, se luo ”tapaturmavaaran”.

Saksan saldon Euro-pelastuksen takuumiehenä Herra Sinn kertoo tällä olevan noin 900 miljardia Euroa. Herra Sinnin mielestä media Euroopassa yrittää piilottaa ja ampua alas väitteen siitä, että EKPn toiminta voisi realisoitua veronmaksajien tappioiksi. EKP-bilanssia Herra Sinn kutsuu fiktioksi, koska EKP voi taikoa tulonsa hatusta.

„Pahat kansallismieliset“, jotka pyrkivät suojelemaan kansakuntiaan EKPn mielivallalta on leimattu kansankiihottajiksi ja turhan pelon levittäjiksi. Todellisuudessa EKPn osto-ohjelma tuo tappioita kansallisvaltioille jo nyt, koska voittojen tilitys jäsenmaille laskee tappiollisen osto-ohjelman kautta. Näitä konkurssimaiden lainoja joudutaan jossain vaiheessa joka tapauksessa alaskirjaamaan ja tämä johtaa voittotilitysten laskuun, joka taas johtaa kansallisvaltioissa joko veronkorotuksiin tai leikkauksiin!

Saksan perustuslakituomioistuin totesi kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelman „takausriskiksi“ ja on näin eri linjalla, kuin EU-komissio ja kansallisvaltioiden valtiovarainministereiden ja ”Euro Marion” johtama EKP. Euro-systeemin, kuten myös EKP, on johdettu, kuten osakeyhtiö sillä erotuksella, että äänioikeus ei ole jaettu vastuiden mukaan. Tähän EKP äänijakoon liittyen voi lulkea lisää vanhasta blogistani, jos uskaltaa. (2)

Kenties tässä on kuitenkin kysy vain muutamasta pähkinästä, kuten meille vakuutetaan ?

Luvut kertovat pähkinöiden koosta. EKPn keskuspankkirahavuori oli vuoden 2014 lopussa 1.317 miljardia ja omapääoma 425 miljardia. Nämä luvut tekevät jaettavaksi omaisuudeksi 1,742 biljoonaa Euroa. Jos ollaan tarkkoja niin poistetaan luvusta vähimmäisvaranto, jolle EKP laskee korkoa, vaikka ei tarvitsisi. Näin loppuluvuksi tulee 1,636 biljoonaa, siis 1.636 miljardia tai 1.636.000 miljoonaa. Pelkkänä lukuna 1.636.000.000.000 summa on tavan ihmiselle käsittämätön.

Citibank pääekonomisti Willem Buiter on laskenut mitä tämä alati kasvava rahamäärä on vaikuttanut koko Euro-alueen talouteen maksupainetta ja päätynyt lukuun 3,4 biljoonaa, eli tuplat EKP-orgioista. Tästä summasta kantaa reilun neljänneksen Saksan veronmaksajat harteillaan, siis aluksi mainitun 900 miljardia. Suomi pääsee vajailla kymmenyksillä tuosta summasta, mutta kymmenyksetkin tulevat tuhoamaan taloutemme perustuksien alle maapohjaan ulottuvalla tavalla.

Vertailuksi Herra Sinnin puhetta vuodelta 2013. Tekstit asetuksista.

Tätä koko hässäkkään voisi argumentoida, kuten tapana on, ettää „Suomen veronmaksajien rahaa ei ole kulunut vielä centtiäkään“ tai ettei nämä vaikuta mihinkään, koska EKP voi koska vaan painaa lisää rahaa korvaamaan puuttuvia korkoja tai lyhennyksiä. Painamisen aiheuttama „laakerien punotus“ johtaa samaa vauhtia nousevaan inflaatioon ja uusiin kupliin, joista koko hässäkkä alkujaan johtui.

Euro-huuman aiheuttamaa „Euroopan unelmaa“ ei ole olemassa!

Olisiko siis aika muuttaa politiikkaa ?

Olisiko aika äänestää Demokratia 2.0 – ohjelmaa ja päättää todellisella Demokratialla upotetaanko Suomi lopullisesti Euro-suohon ?

http://ihmisyydenpuolesta.fi/eduskuntavaaliehdokkaat-2015/demokratia-2-0/

Kiitos
Hämis
Ehdokas IPU-listalla Pirkanmaalla numerolla 63.

PS: En saa enää kerjätä rahaa tililleni, joten jätän pyyntoni suorittamatta. Jos ihmettelet miksi näin löydät vastauksen täältä: https://vapaakulkija.wordpress.com/2015/03/12/kerjaaminen-kielletty/

Linkit:
1. http://en.wikipedia.org/wiki/Ifo_Institute_for_Economic_Research
2. https://vapaakulkija.wordpress.com/2014/12/30/taas-askel-kohti-liittovaltiota/
3. http://www.mmnews.de/index.php/wirtschaft/39922-ezb-euro-d-haftet-mit-fast-1-bio

Lisää Junckerin verokikkailuja.

Luxemburg-leak on paljastanut lisää dokumentteja, joista käy ilmi, että yritykset kuten Google ja Disney ovat käyttäneet EU-komission johtajan Junckerin avaamaa keittiönovea verokikkailuunsa.

Uusissa asiakirjoissa on paljastettu kaikkiaan 35 uutta yritystä. Sopimukset ovat edellisien tapaisia yhden (1) prosentin takuusopimuksia. Esim. Disneyllä on Luxemburgissa konsernin sisäinen pankki, jonka voittoja verotetaan mainitun prosentin verran. Lisäksi Skype-internettipuheluja tarjoava yritys sai 95% alennuksen veroihinsa vuodesta 2005 alkaen.

Lisäväriä listalle tuo Reckitt Benckiser (RB), joka tekee hygieeniatarvikkeita, kuten Calgon ja Clearasil. Kanadalainen Bombardier konserni ja Koch Industries. Valtiollisista toimjoista löytyy listalta Telecom Italia, joka laski verojaan sopimuksilla vuosina 2003-2011.

Dokumentit osoittavat suoran yhteyden Luxemburgin hallitukseen, joka toimi yhteistyössä konsultti-yritysten Coopers, Deloitte, Ernst&Young ja KPMG kanssa.

Näitä Junckerin alaisuudessa neuvoteltuja sopimuksia on paljastunut kaikkiaan 340 kappaletta ja silti tämä verokierron kruunaamaton suojelukuningas saa mellastaa EU-komission puheenjohtajana.

Tämä kertoo kaikille EU-kansalaisille mille perustalle Eurostoliitomme on rakennettu ja tulisi tehdä selväksi, ettei tätä korruptioitunutta virkamieshimmeliä ole syytä pitää hengissä yhtään pidempään.

Lisää tietoa aiheesta:

EU-parlamentti tukee verokikkailua.

EU-päättäjät säästää veroissa!

Kiitos
Hämis

Ps. En voi pyytää, mutta en myöskään estää, jos joku haluaa tukea vapaakulkijan taistoa totuuden puolesta. FI 51 5025 0220 1502 54 BIC OKOYFIHH Tilin omistaja Juha Hämäläinen

Linkki:
http://www.faz.net/aktuell/wirtschaft/recht-steuern/steuern-disney-und-skype-von-luxemburg-dokumenten-belastet-13312727.html

Kreikka: Aseita, lahjontaa, uhkailua ja velkaa. OSA 2

Kirjoitin aiheesta ensimmäisen blogin, joka raapaisi pintaa ja tässä on tarkoitus sukeltaa hieman syvemmälle aiheeseen Kreikka ja asevarustelu sekä korruptio. Aihe on mielestäni tärkeä, koska myös Suomi ja suomalaiset veronmaksajat on kutsuttu paikkaamaan Kreikan korruptioituneiden poliitikkojen aihettamaa lovea Kreikan kansantalouteen. Lisäksi on huomionarvoista, että Kreikkaa EU-rajavaltiona on varustettu tietäen, ettei se pysty hankintojaan maksamaan. Tämä toiminta on ollut harkittua, niin EU-maiden Ranskan ja Saksan, kuin USAn osalta. Mutta menkäämme asiaan.

Kreikka on kasannut itselleen velkaa ja huijasi EU-viranomaisia, jopa Saksan valtiovarainministeriä siirtämällä aseostoja tulevaisuuteen. Tämän „tulevaisuus“ tempun teki mahdolliseksi „tuplakirjanpito“, jossa puolustusmenot olivat eri budjetissa, kuin muut valtionmenot. Lisäksi aseostoja ei kirjattu kirjanpitoon heti niitä tehtäessä, vaan vasta tulevaisuuden toimituksen ajankohdalle. Tämä käy selväksi oheisesta videosta, josta käy myös ilmi, että kaikki EUn silmäätekevät tiesivät petoksesta tai vähintään epäilivät petosta.

Kreikan puolustusministeriön (YPETHA) kanssa työskennellyt asemyyjä kertoo, että ministeriössä oli vuosien 1995-2004 „virallinen“ lista hinnoista lahjontaa koskien. Tämän lausunnon mies antoi nimettömänä, vaikka on vaihtanut ammattia ja asuu jo 10 vuotta ulkomailla. Perusteeksi anonymiteetille mies kertoo pelon „ase-mafian“ kostosta.

Lahjukset eivät lopunneet asehankintoihin vaan ulottuvat kaikkiin valtion hankintoihin. Olympia-kisoista lääkkeisiin, mutta aseet ovat suurin yksittäinen kulu koko budjetissa. Tämä varustelukierre alkoi „Imian konfliktista“ (1) , jossa Turkin ja Kreikan väliset aluekiistat kärjistyivät taas kerran lähes avoimeksi konfliktiksi.

Tätä hetkeä ennen oli hallituksien puolutusmäärärahat rajatut ja „ase-haukkojen“ markkinat näin rajoitetut. Imia-kriisin jälkeen Gerasimos Arsenis, joka oli puolustusministeri, loi puolustuksen uudet raamit ja niitä vahtivan organisation (GDE). Tämä tapahtui vuonna 1994 Andreas Papandreoun (Jorgoksen isä) ollessa pääministeri.

Näin PASOK-sosialistien uusi johtaja Simitis sai, puolustusministerinsä Akis Tsochatzopoulos:in ja Giannis Smpokos korkeimpana virkamiehenä vastaamassa varustuksesta, vapaat kädet. Samana vuonna tuli tavaksi ns. vastapalvelussopimus, jota olisi oikeammin kutsuttava „Setä, minä annan sinulekkin jotain“ – sopimukseksi. Tänään on selvää, että näillä keinoilla liikuteltiin satoja miljoonia lahjusrahoja.

Haasteteltu asekauppias kertoo, että Akiksen aikana systeemi oli vasta lapsenkengissä, vaikka Akiksen niskoille on laitettu 50 miljoonaa Euroa. Luotu systeemi alkoi jauhaa „isoa rahaa“ vasta 2001, kun Giannos Papantoniou nousi puolustusministeriksi. Ilman lahjuksia ei yksinkertaisesti ostettu mitään. Tuolloin oli mahdotonta, puuttuvan kilpailun takia, marssia puolustusministeriöön ja sanoa, että minulla on paras asesysteemi ja paras hinta. Tämä ei toiminut ja oli lahjottava itsensä läpi koko ministeriön saadakseen tärkeät nimet papereihinsa.

Edellä mainittu GDE:n lisäksi luotiin „ulko- ja puolustuspolitiikan hallitusneuvosto“ (KYSEA), joka oli paljon vartijana puolustusministeriön sisällä. Näiden molempien organisaation hallussa oli „kulkuväylä“ ministeriön allekirjoituksiin ja näiden organisaatioiden virkamiesten myötämielisyys oli ostettava, ennen kuin pääsi todellisiin päättäjiin kiinni. Tämän „rikollisen joukon“ asemyyjä uskoo olleen ohjeistettu ylimmiltä tahoilta ja systeemi toimi moitteettomasti jakaen lahjuksia koko systeemin läpi.

USA, Ranska ja Britit olivat „asemyyjän“ mukaan säästäväisiä lahjuksissaan, mutta Saksa ja Venäjä veivät lahjukset uudelle tasolle pyrkiessään markkinoille. Normaalit prosentit olivat „hintalistan“mukaan 8-10% kauppasummasta. Tämä kertoo meille korutonta sanomaansa, koska jokaisen miljardin päälle tuli 100 miljoonaa, joka laskutettiin Kreikan valtiolta. Tämä laskutus on nyttemmin siirtynyt koko EUn ja varsinkin EURO-alueen kontolle. Vastuu näistä lahjuksista oli kreikkalaisella „konsultilla“, joka ilmoitti toimittaja yritykselle tarvitsevansa tietyn summan, joka myös toimitettiin ja siirrettiin päättäjille. Nämä konsultit olivat välissä, koska heillä oli henkilökohtaiset suhteensa ministereihin ja muihin päättäjiin, jotka auttoivat asioiden etenemistä lahjusten lisäksi. Ilman „konsultteja“ ei toinut mikään.

„Konsultit“ käyttivät offshore-firmojen „saaristoa“, jonka läpivalaiseminen oli mahdoton tehtävä. Tämän tehtävän mahdottomuuden todistaa se, että Akis jäi kiinni vasta näin pitkän ajan jälkeen. Tämäkin vain paljastuksien mahdollistaman päänavauksen kautta. „Konsultit“ ottivat 2-3% palkkiota, GDE rahasti 1% ja loput lahjukset jakautuivat lopuile ylemmille toimijoille projektin vaatimien nimikirjoituksien mukaan. Esimerkiksi pelkkien tietojen ostaminen tulevista varusteluprojekteista saattoi maksaa 5 – 200 tuhatta Euroa. Toimittajan esittämien tarjouksien „arvioiminen“ maksoi 150 – 300 Euroa ja tämän saman summan joutui maksamaan teknisten asiakirjojen „arvioiminen“. „Palkkiomaksu“ lautakuntien päättäjille oli 150 – 200 tuhatta Euroa.

Tämä kaikki johti siihen, että tehtyjen sopimuksien etumaksut olivat 40 – 50 %. Tällä „käsirahalla“ katettiin myös sopimuksien „hankintahinta“ ja kaikki siirtyi myöhemmin EU-veronmaksajien maksettavaksi. Nämä päätökset laskeutuivat lopulta eduskunnan käsittelyyn, jossa niiden läpi meno yhden puolueen enemmistöhallituksella oli läpihuutoa. Pelkästään vuonna 1999 toteutui 51 kauppaa, joista 36 katsottiin olleen „kiireellisiä“. Tätä „kiireellisyyttä“ ei tuolloin epäillyt yksikään kansanedustaja saati, että olisivat kysyneet: „Kuka kiireellisyyden määritteli“.

Ainut heti, jolloin näitä päätöksiä asetettiin epäilyksen alle oli 2004 vaalien jälkeen. Tolloin tuore pääministeri Karamanlis lähetti valtakunnansyyttäjän Giorgos Zormpas:in tarkastamaan GDE:tä. Zormpas ei päässyt ove piemmälle, koska PASOK-johtaja Simitiksen hallitus oli sulkenut ovet jo vuonna 2003 ja varmistanut, että „koira“ oli kytketty talutushihnaan, eikä mitään ollut löydettävissä. Tämän Simitis siunasi lailla, joka antoi ministereille immuniteetin, joka pelasti 2004 vähintään kaksi sosialistihallituksen ministeriä vankilalta.

Tässä toiselle osalle riittämiin, koska muuten kirjoitus muodostuu kirjaksi tai ainakin novelliksi.
Vaikka tämä Kreikan varustamisen historia ei suorastaan koske tai kiinnostaisi suomalaisia on toistamiseen korostettava, että näitä aseita maksetaan yhteisvastuullisesti ja useita Euro-maita on ollut tietoisesti mukana tässä leikissä.
Onko leikki oikeutettua ?
Ainakin sen tulisi asettaa kotoisten politikkojen perustelut yhteisvastuusta epäilyjen valokeilaan.

Saman sarjan ykkösosa: https://vapaakulkija.wordpress.com/2014/11/29/kreikka-aseita-lahjontaa-uhkailua-ja-velkaa-osa-1/

Kiitos
Hämis
Ps. En voi pyytää, mutta en myöskään estää, jos joku haluaa tukea vapaakulkijan matkaa.
FI 51 5025 0220 1502 54 BIC OKOYFIHH Tilinomistaja Juha Hämäläinen
Linkit:
http://de.wikipedia.org/wiki/Imia
http://www.mod.mil.gr/mod/el/

Click to access 291125.pdf