Venetsian ja Lombardian kansanäänestykset vaietaan hiljaiseksi!

Koko Eurooppa pidättää hengitystään Katalonian kansanäänestyksen jälkeen. Päivääkään ei kulu ilman uusia uutisia Katalonian äänestyksen jälkimainingeista. Toisaalta uutiset Italian kahdesta erittäin merkittävästä kansaäänestyksestä (22.10.2017) loistavat poissaolollaan Euroopan medioissa, lukuun ottamatta muutamaa lehteä Itävallassa. Äänestykset näyttävät olevan Italian sisäinen asia.

Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat uutiskynnyksen ylittämiseen lienevät, ettei Italiassa äänestetä itsenäisyydestä vaan autonomian lisäämisestä ja äänestykset ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Molemmat äänestykset voidaan näillä tiedoilla luokitella kansalaiskyselyiksi.

Uutishiljaisuus ei kuitenkaan vähennä äänestysten merkitystä eurooppalaisella tasolla. Varsinkaan, jos katsomme menneisyyteen, jossa skotit äänestykseen vuonna 2014 omasta itsenäisyydestään, Madridin ja Barcelonan välisiin taistoihin sekä flaamien ja vallonien keskinäisestä vuosikausia kestäneestä väännöstä Belgiassa.

Euroopan suuntaan nämä autonomiaa, käskyvaltaa ja itsenäisyyttä haikailevat taistot vaikuttavat mitä suurimmissa määrin. Tämän lisäksi on huomionkeskipisteeseen noussut Wisegrad-maiden taisto EU-keskushallintoa vastaan, joka on leviämässä viimeisten vaalitulosten pohjalta myös Itävaltaan.

EU-komissiolla alkaa loppua panokset pitää ylikansallinen keskusjohtoinen liittonsa kasassa.

EU-komission ainoaksi keinoksi on jäämässä ns. Lex-Prodi, jolla jokainen EU-maasta irtoava alue luokitellaan uudeksi maaksi. Uuden maan on neuvoteltava EU- ja Euro-jäsenyys ja sen ehdot uudelleen. Tämä ehto nostaa emämaan uuteen rooliin, koska entinen emämaa voi sulkea neuvottelutiet ja näin estää itsestään lohjenneen uuden maan EU-jäsenyyden.

Kansanäänestykset ovat vastareaktio vallankeskittämiselle.

Kaikesta epävarmuudestaan huolimatta kansanäänestykset antavat suuntaa eurooppalaisten kansojen halusta itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeudet, joita on siirretty hiljalleen vallankeskittymään Brysseliin koko EU:n ajan. Kansat näyttävät tyytymättömyytensä Brysselin valtaan ja tuhlailevaan elitismiin äänestämällä.

Saksan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden äänenkannattajana on esiintynyt Baijerissa vaikuttava CSU-puolue, joka pitää vapaavaltiotaan itsenäisenä tekemällä omia lakejaan, jotka ovat usein ristiriidassa Saksan liittotasavallan lakien kanssa. Baijerissa on itsenäisyys liikehdintää, mutta liikkeen kannatus ei ole keskushallintoa uhkaavan suuri. Baijerin ja jopa Katalonian mukaan ottaminen seuraavaan vertailuun Venetsian ja Lombardian kanssa tuo asiaan lisää ulottuvuutta.

Baijerin ja Katalonian vertaaminen Lombardiaan ja Venetsiaan, jotka aloittivat kampanjansa Rooman keskushallintoa vastaan jo 90-luvulla, on perusteltua. Baijerin BKT-luvuista (522 miljardia Euroa) maksoi Baijerin hallinto hieman alle 6 miljardia Berliinin keskushallinnolle, joka jakaa rahat köyhemmille alueille. Italiassa taas Lombardian 360 miljardin BKT-summasta (Venetsia 155 miljardia) maksettiin yli 54 miljardia (Venetsia 15 miljardia) Rooman keskushallinnon solidarisuusmaksuja. Lisänsä vertailuun tuokoon Katalonia, joka maksoi 224 miljardin BKT:lla lähteestä riippuen 12 – 16 miljardia Madridille

Ryöstäjä Rooman (Roma ladrona) vierellä Berliini ja Madrid vaikuttavat hyvinkin kohtuullisilta rosvoilta.

Italia on aina ollut kaksijakoinen.

Kielellisesti, historiallisesti, kulinaarisesti, ilmastollisesti ja mentaliteetiltaan Italian etelä ja pohjoinen ovat eronneet selvästi kahdeksi erillisiksi alueiksi jo vuosisatoja sitten. Tämä jako ei ole mitään uutta. Milanon ja Venetsian rahavirrat ovat aina kulkeneet kohti etelään ja Roomaa auttamatta kuitenkaan Etelä-Italiaa kehittämään omaa statustaan kohti omavaraisuutta.

Italia on EU-keskushallinnon painajainen, jota ei paranneta EU-keskusjohdon taikatempuilla varsinkaan, kun useat asiantuntijat (jopa Etelä-Italiasta) ovat sitä mieltä, että etelä tulisi toimeen paremmin itsenäisenä kuningaskuntana.

90-luvulta alkaen on Lega Nord – liike ohjannut pohjoisen kansalaisia ymmärtämään palajastuksillaan Rooman keskushallinnon tuhlailevaa korruptoitunutta politiikkaa. Pohjoisen ihmiset alkoivat unelmoida ”Padaniasta”. Maasta joka rajoittuu Alppien ja Apenniinien väliin. Tätä projektia ja sen perustuksia vavisutti Silvio Berlusconin skandaalien ja korruption siivittämä pääministeriaika ja hanke menetti kannatustaan ylipaikallisella tasolla.

Tänä päivänä Lega Nord keskittyy Italian fiskaalisen vapauden voittamiseen takaisin Brysselistä ja EKP:lta. Lega Nord ja liikkeen ajatukset ovat edelleenkin paikallishallinnossa erittäin tukevasti edustettuna. Vähintään oikeistosiipeä ohjaavana voimana molemmilla alueilla joissa äänestetään sunnuntaina. Lega Nord:in paikallisjohtajat löytyvät vaikuttajina molempien paikallisten äänestysten takaa.

Lisäksi, vaikka äänestyksen tarkoittama itsenäisyys on epäselvästi muotoiltu, odotetaan Venetsian ja Lombardian noudattavan naapurinsa Trentino-Etelä-Tirolin vapaavaltion esimerkkiä. Tämä lienee ainut tapa, jolla Venetsia voi pidätellä pohjoisia alueitaan liittymästä Etelä-Tiroliin. Pohjoisten laaksojen elinkeino on pitkälti riippuvainen talviturismista, jota Etelä-Tirolin verokäytäntö suosii. Tämä ero kahden alueen välillä on aiheuttanut sitten 2008 talouskriisin useiden laaksojen halun siirtyä Venetsian hallinnasta Etelä-Tiroliin.

Äänestysten syyt ja seuraukset.

Neuvoa-antavat äänestykset eivät velvoita hallintoa mihinkään, mutta vahva ”Si” (kyllä) lähettäisi Roomalle signaalin jota ei voi olla huomioimatta. Muuttuuko ”Si” itsenäisyydeksi on toinen kysymys. Odotettu vahva kyllä äänien voitto on paikallishallintojen kädessä vähintään oiva kirves neuvotteluissa Rooman kanssa verorahojen etelävaluman patoamiseen.

Venetsian vuosisatojen historian varjossa on odotettavissa, että kansalaiset äänestävät ”Si” oman kulttuurinsa ja maineensa puolesta. Vuonna 2014 pidettiin epävirallinen online-äänestys Venetsian itsenäisyydestä. Äänestystä syytettiin epäluotettavaksi, koska sen läpinäkyvyys asetettiin kyseenalaiseksi. Äänestyksen tulos oli murskaava ja aiheutti kansainvälistä huomiota. Venetsian oma kieli veneeti sai pian äänestyksen jälkeen sijansa hallintokielenä italian rinnalla ja Veneetit saivat vähemmistökansanosan statuksen.

Sisäpolitiikkaa ensi vuoden vaaleja silmällä pitäen?

Italian ensi vuoden parlamenttivaalit tuovat oman lisänsä näiden kahden äänestyksen taakse. Lega Nord on Italian vahvin oppositiopuolue ja oikean siiven tukipilari. Nämä kaksi paikallista kansanäänestystä ovat varmuudella suunnattu myös nykyistä keskushallintoa vastaan ja aloittavat omalta osaltaan parlamenttivaalitaiston.

Omalta osaltaan paluun tehnyt Silvio Berlusconi sekoittaa pakkaa oikealla, mutta Lega Nord ja Silvio saavat rivit ojennukseen ja hallintopaketin kasaan, koska tavoitteet ovat yhteneväiset. Selvää on, että äänestys kuumentaa tilannetta entisestään ja kriisien keskellä rypevän keskushallinnon on tultava vastaan, kenties tavoilla, joihin sillä ei ole varaa ilman EU-komission tukea.

Äänestysten ensivaikutukset ovat jo näkyvissä. Rooman keskushallinto on lähestynyt pormestareita kirjeillä, joissa kehotetaan boikotoimaan äänestystä ja luomaan äänestyksen vastaista ilmapiiriä. Tähän kirjeeseen on vastannut kieltävästi usean suuremman kaupungin – Milanon, Brescian, Bergamon ja Mantuan – pormestarit. ”Me äänestämme, kuin Lega Nord” saman tekevää mitä poliittista suuntausta kukakin kannattaa, koska itsenäisyys tulee ensin ja muut ristiriidat voidaan selvittää helpommin itsenäisenä. Tämä vasemmanpadon murtuminen tuo äänestykseen uuden uskon paikallishallintojen uuteen tulemiseen.

22.10.2017 tulee olemaan vähintään yhtä iso, jollei isompi lähtölaukaus paikalliselle hallinnolle, kuin Katalonia, mutta yhtä kaikki se on pyllistys keskushallinnolle, niin Roomassa, kuin Brysselissä!

Kiitos

Hämis

Suomi vs. Kreikka

Eteeni tuli kreikkalaisessa talouslehdessä eräs kolumni, jossa puututaan Kreikan suurimpaan ongelmaan työttömyyteen ja sen syihin. Maanmainio artikkeli ei tuonut minulle sinällään mitään uutta, olinhan yksi noista pienyrittäjistä Kreikassa melkein seitsemän vuotta. Kuitenkin artikkelissa käsitellään samoja ongelmia mitä löytää jokaisesta EU- ja Euro-maasta mukaan lukien Suomi, joten päätin kääntää sen yksi yhteen myös suomalaisille luettavaksi.

Yhden neuvon haluan lukijalle antaa mukaan lukuhetkeen. Vaihda lennossa Suomi ja suomalaiset poliitikot maan ja nimien paikalle ja hämmästy maiden yhteneväisyyksista.

Kreikan ongelma on……valtio!

Ratkaisu Kreikan talousongelmaan on pienet yritykset. Varsinainen ongelma on valtio.

Kreikan työpaikoista 70 prosenttia löytyvät pk-yrityksistä, jotka työllistävät alle kolme henkilöä. Alle yhdeksän henkilöä työllistävistä firmoista kerätään jo 90 prosenttia kaikista Kreikan työpaikoista ja yrityksistä jotka työllistävät alle 49 työntekijää löytyy jo komeat 97,5 prosenttia kaikista Kreikan työpaikoista.

Kreikan ongelma on valtion koko ja kustannukset

Useissa edellä mainituissa yrityksissä yrittäjä on yksi työntekijöistä, jonka palkka jää maksamatta, jos jotain menee pieleen. Yrittäjätyöntekijä kantaa vastuun, kuin riskisijoittaja, vaikka on töissä työntekijöidensä rinnalla. Kreikan nykytilanteessa näitä yrittäjiä kohdellaan, kuin suuria yrityksiä, kun he hakevat rahoitusta pitääkseen työntekijänsä ja itsensä liikkeessä ja pois työttömyystilastoista.

Kaikki jotka tuijottavat vain tuottavuuden, voiton ja likviditeetin sarakkeita ja muita fantasialukuja, sekä uskovat tuottavuuden Eldoradoon ovat naurettavia. Naurettavia ovat myös nämä 1-5 henkilöä työllistävät yritykset, jos niiden lukuja vertaa konserneihin.

Joku aika sitten ministeri Ilias Mosialos oli haastateltavana televisiossa ja totesi, että Kreikan ongelma on suuret määrät pienyrittäjiä, vaikka ongelma on valtionhallinnon koko ja kulut, jonka ratkaisu on pienyrittäminen.

Valtion harrastama yliverotus rajoittaa kansalaisten elämää, vapautta sitoen jalat ja kädet byrokratiallaan ja maksuillaan, vaikka samalla päästää konsernien raha laukkaamaan vapaasti verottajalta karkuun. Jos yrittäjä saa, kaikesta huolimatta kovalla työllään kerättyä omaisuutta ja elantonsa, tulee valtio rankaisemaan osittain absurdeilla ja laittomilla ylisuurilla veroilla. Verotus ei kohdistu pelkään tuottoon vaan pyrkii kaventamaan myös yrittäjän ja työntekijöiden palkkoja rajoille, joilla selviytyminen on mahdotonta.

PK-yritykset voisivat työllistää kaikki kreikkalaiset

Veroilla, kuten ENFIA, joka kerätään kaikista katetuista rakennuksista huolimatta siitä tuottaako rakennus jotain, oli kyseessä talli, varasto tai asunto on saatu kansalaisten lisäksi myös pienyrittäjiä vaikeuksiin. Tämä väliaikainen (2011-2012) maksu peritää edelleenkin tosin vuoden 2013 alusta uudella nimellä EETIDE.

ENFIA vero, jonka Kreikalle määräsi Troikka 2011 talouden tervehdyttämiseksi on saanut aikaan päin vastaisen vaikutuksen, vaikka 2013 muuttui koskemaan vain sähköistettyjä katettuja rakennuksia. Vero peritään sähkölaskun yhteydessä ja vaihtelee tapauskohtaisesti kolmen ja kahdenkymmenen Euron välillä lattianeliömetriä kohti.

(Kursivoitu teksti on artikkelin ulkopuolista selittävää tekstiä)

Kiinteistövero ENFIA sai aikaan sukupuuttoaallon Kreikan pk-yrityksissä. Vuoden 2009 tasolta on kadonnut yli 30 prosenttia PK-yrityksistä ja kaikki näiden yritysten työntekijät ovat työttöminä. Jos tämä linja jatkuu tulee Kreikan koko taloussysteemi kaatumaan kasaan ja Kreikka maana lakkaa olemasta.

Te jotka kuvittelette, että ilman tätä nälkiintyvää PK-yrittäjien joukkoa, joka rahoittaa koko maan toiminnan, olisi olemassa taloutta, olette naurettavia. Te kaikki jotka ajattelette, että työpaikat syntyvät yrityksiin jotka työllistävät tällä hetkellä 50 – 1.000 henkeä, eli 2,5 prosenttia koko työmarkkinoista, olette naurettavia. Vaikka nämä suuret hait tuplaisivat työntekijänsä se toisi työttömyystilastoihin vain alle 3 prosentin helpotuksen.

Toisaalta, jos yhteiskunta tukisi pienyrittäjiä joilla on 1-3 henkeä töissä ja nämä työllistäisivät keskimäärin 0,25 henkeä, olisi maassa täystyöllisyys.

Valtio on vitsiveistos, jopa vitsi veistokseksi.

Kiitos

Hämis

Lähde: Agis Veroutis/Capital.gr

EU pitää köyhät maat köyhinä

Euroopan unioni esittelee itsensä mielellään maailman kehitysyhteistyön anteliaimpana suurvaltana. EU kehua retostelee 11 miljardin Euron kehitysapupotillaan ja paistattelee mielellään ”avokätisimmän suurvallan tittelillä” julkisuudessa. EU uskoo todella olevansa, verrattuna USA:an, Kiinaan ja Venäjään, maailman ystävällisin suurvalta.

EU:n usko, toiminta ja julkisivu ei kohtaa tässäkään tapauksessa todellisuuden kanssa. EU-skeptikot tuntevat joitain EU:n tapoja, kuten Euroopassa tuettujen tuotteiden viennin Afrikkaan. Tämä ralli, joka vaikeuttaa afrikkalaista tuotanto ja tekee siitä, jopa kannattamatonta, on Afrikan onneksi vähentynyt vuonna 2015 tehdyn vientituet kieltävän WTO-sopimuksen jälkeen.

Kuitenkin EU:lle jäi useita keinoja piiskata köyhiä alkutuotantomaita. Esimerkiksi tullimaksut, jotka rankaisevat pitkälle jalostettuja tuotteita. EU-tullit rankaisevat kofeiinitonta kahvia 9 prosentin tullilla, paahdettua kahvia 7,5 prosentin tullilla, vaikka raakakahvia saa tuoda EU-alueelle ilman tullia. Sama väline estää suklaan tuonnin. Valmiin suklaan tuontia rajoitetaan 30 prosentin tullilla, kun kaakaopavut saa tuoda EU-alueelle ilman tullia.

Tämä toiminta ei ole sattumaa. Maat, kuten Etiopia ja Ghana, saadaan tällä tullimuurilla pysymään kehitysmaina, eivätkä ne pääse kehittymään EU:n tuottoisan elintarviketeollisuuden kilpailijoiksi. Tullit varmistaa myös sen, että kehitysmaat käyttävät vain murto-osan potentiaalisesta tuotostaan ja tuottavat vain halpaa raaka-ainetta ”avokätiselle” Euroopan unionille. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että Saksa ansaitsi kahviviennillään vuonna 2014 enemmän, kuin koko Afrikka yhteensä.

Euroopan unionin tullikäytäntö estää kehitysmaiden teollisuuden kehittymisen ja pitää maat maatalousmaina, joissa kasvavalle väestölle ei riitä töitä, eikä toimeentuloa. Raaka-aineiden jalostaminen lopputuotteeksi ratkaisisi suuren osan Eurooppaan kohdistuvasta muuttoliikkeestä hyvin yksikertaisella päätöksellä. Tullimuurin poistaminen olisi helppo tapa antaa kehitysmaille mahdollisuus kehittyä, mutta Euroopan unioni jatkaa kuitenkin kuuropiilottelua kehitysapurahojen maksamisen takana.

Tullimuurin lisäksi Euroopan unioni häiritsee, jopa ryöstää, paikallista kalastuselinkeinoa. Euroopan tarkkaan säädellyt ja valvotut kalastuskiintiöt ovat olleet myötävaikuttamassa Länsi-Afrikan maiden kanssa tehtyihin kalastussopimuksiin. Esimerkiksi Mauritanialta Euroopan unioni osti oikeuden kalastaa maan aluevesillä. EU maksoi 900 miljoonaa Euroa 25 vuoden oikeudesta riistää kalavesiä tehokalastuksella. Senegalissa kalastajat nousivat protestoimaan EU:n ja maansa vuonna 2014 tekemää sopimusta vastaan, jolla EU:n kalastuslaivastot tyhjentävät Senegalin vesiä kalasta ja vievät paikallisten kalastajien elinkeinon.

EU on sitonut paikallisten kalastajien tuen sopimuksiin, jotka velvoittavat kalastajat vahtimaan vesiään laittoman kalastuksen estämiseksi. Länsi-Afrikan maat eivät ole vesiensä vahtimisessa niin tehokkaita kuin esimerkiksi Norja, jossa EU:n kelluvia kalatehtaita valvotaan ja sakotetaan mittavasti.

Valvonta ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa että Afrikan kalastajien elinkeino tarvitsee pikaisen modernisoinnin ja teollisen hypyn kohti lopputuotteiden jalostusta. Tätä kehitystä estetään EU:n toimesta, koska vesialueiden kalakannat eivät kestäisi molempien osapuolien tehokalastusta. Greenpeacen mukaan jopa pelkät EU-kiintiöt ovat liian suuria alueen kestokykyyn verrattuna.

Samalla, kun sadattuhannet afrikkalaiset lähtevät pitkälle ja vaaralliselle matkalleen kohti Eurooppaa, EU pesee omaatuntoaan kehitysapurahoilla ja esittää muulle maailmalle pyhää samarialaista joka auttaa köyhiä.

Euroopan unionin riistopolitiikan lopettaminen olisi yksi suuri harppaus Euroopan pakolaisongelman helpottamiseksi alkupäästä. EU voisi näyttää esimerkkiä koko maailmalle tukemalla kehitysmaiden teollistumista. EU:n vastustajien lisäksi myös EU:n ystävien tulisi sisäistää, ettei EU ole köyhien ystävä ja tämä aiheuttaa pakolaisongelman lisäksi paljon muitakin ongelmia, myös EU:n sisällä.

Suomen erotessa EU:sta voisimme lopettaa EU-linjan noudattamisen. Tulliunionin ulkopuolella Suomi voisi jättää tämän EU-maita koskevan imperialistisen politiikan ja keskittyä auttamaan kehitysmaita kehittymään. Voisimme purkaa tullimuurin esimerkiksi erittäin köyhältä Etiopialta ja auttaa maata jalostamaan tuotteitaan lopputuotteiksi ja myymään niitä Suomessa. Tämä olisi voitto molemmille maille ja kansalaisille. Suomalainen saisi tuotteita halvemmalla, eikä etiopialaisen olisi pakko lähteä Eurooppaan etsimään parempaa tulevaisuutta. Lisäksi Suomi voisi vaikuttaa kalastuskiintiöihin näyttämällä esimerkkiä pysymällä kalastamisesta Afrikassa kokonaan ulkona.

Kiito

Hämis

Alkuperäinen artikkeli Foundation for economic education-sivustolta

Facebook–faktantarkistaja Correctiv

Faktantarkastajana toimiva Correctiv–järjestö ei kerro miten he määrittelevät ”valeuutis”-päivitykset Facebookissa. Järjestön johtaja David Schraven tanssii samaan aikaan useissa häissä perustamalla Correctiv–järjestön oheen ”Reportenfabrik” nimisen faktantarkastusorganisaation. Reportenfabrik iskee valeuutis–rintamaan kahdenkymmenen hengen joukkueella tutkimalla uutisten todenperäisyyttä Facebookin maailmassa.

Toiminta nostaa esiin useita kysymyksiä. Näihin kysymyksiin johtaja Schraven ei osaa tai halua antaa vastauksia ja tämä on herättänyt vastalauseita toiminnan alkamisesta lähtien.

Corrctiv-johtaja Schraven vastaa joihinkin esitettyihin kysymyksiin ”Usein esitettyjä kysymyksiä” – osiossa Correctiven internet-sivulla. Kysymykseen ”Sensuroitteko sisältöä ?” Schraven vastasi:

”Emme sensuroi. Sensuuria harrastaa vain valtiolliset toimijat. Me olemme toimintaamme sisältyvistä ongelmista tietoisia. Me näemme sen vaarana, että joidenkin mielipiteitä pidetään yhteiskunnallisesti sopimattomampina, kuin toisten mielipiteitä. Ensimmäiseksi me emme arvota tai tutki mielipiteitä niiden suosituimmuusasteen mukaan vaan tämä tehdään ensi kädessä muiden Facebook-käyttäjien ilmiantojen perusteella ja lisäksi näiden päivitysten tulee saavuttaa tietty levinneisyys, jotta toimiin tartutaan. Toiseksi, ja tämä on ratkaisevaa, me emme tutki asioiden kannatusta vaan faktoja ja faktaoletuksia.

David Schraven”

Kysyimme myös millä kriteereillä Correctiv–organisaatio puuttuu päivityksiin ja tekeekö järjestö eron mielipiteen ja todenperäisyysoletuksen välillä. Näillä kahdella asialla on epäselvät rajat, ja usein niitä ei kyetä lainkaan erottamaan. Kysymyksen tueksi Schravenille annettiin muutama esimerkki:

• Trump vaarantaa demokratian
• Angela Merkel on USA–marionetti
• Putin vaarantaa Euroopan turvallisuuden

Ovatko nämä päivitykset mielipiteitä vai todenperäisyysoletuksia ?

Millä perusteilla Correctiv erottaa nämä kaksi lajia toisistaan ?

Milloin päivitys joutuu faktantarkistukseen ja milloin ei ?

Jos mielipiteet eivät joudu sensuurin kohteeksi olisi syytä selvittää mielipiteiden rajat ennen toimintaa.

Miten tunnistaa valeuutispäivityksen ?

Jotkut päivitykset ovat selvästi todenperäisyysoletuksia ja olisi syytä tarkastaa oikeaksi. Varsinkin jos useat FB-käyttäjät ovat näistä tehneet ilmoituksia.

Koska Correctiv puuttuu seuraaviin esimerkkeihin ja tutkii ne ?

• Venäjä manipuloi US-presidentinvaaleja
• 9/11 terroriteot olivat sisäpiirin tekemiä
• Assad on harjoittanut kaasuiskuja omaa kansaansa vastaan
• Ukrainan sisällissodan aloittaja ei ollut Venäjä vaan Kiev

Näille todenperäisyysolettamuksille on kaikille yhteistä se, että ne ovat kiisteltyjä. Ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä totuutta ja nämä aiheet ovat poliittisesti vaikeita. Jos näissä esitetyissä tapauksissa Correctiv joutuu päättämään ”totuuden” ja ”valheen” välillä ja poistamaan näitä päivityksiä näkyvyyden rajoittamiseksi Facebookin ilmoituksen mukaisesti, on sensuurin raja kiistämättä ylitetty.

Schravenille esitettiin kaikki edellä mainitut kysymykset ja esimerkit, joista odotettiin faktantarkistusta, koska molemmista esimerkkijoukosta on suurella varmuudella tehty laskematon määrä ilmiantoja, lisäksi kysyttiin onko Collectiv–organisaatiolla mahdollisesti vielä muita kriteereitä ennen kuin faktantarkistus aloitetaan ?

Schraven vastasi lyhesti ja ytimekkäästi: ”En halua kommentoida tällä kertaa enempää”, mutta lievensi sanomaansa lisäämällä ”ehkä myöhemmin, kun olemme niin pitkällä”. Schraven kertoi vielä, että ”spekulointi, joidenkin asioiden todenperäisyydellä ja niiden kritisoiminen ei tuo keskusteluun mitään uutta. Minä keskityn mieluimmin tekoihin, kuin spekulointiin.”

Tällä sanomalla hän teki selväksi, ettei Correctiv–organisaatiolla ole minkäänlaisia kriteereitä tekemäänsä erittäin kriittiseen työhön. Toista ei ole ilman ensimmäistä! Organisaation työntekijät tarvitsevat erittäin selvät kirjalliset säännöt tai ohjesäännön, jonka mukaan toimia taistelussaan valeuutis-rintamalla. Tärkeintä lienee mitä nämä säännöt pitää sisällään ja niiden läpinäkyvyys, jotta järjestön ajama agenda selviää myös kentän FB-käyttäjille, eikä piiloudu Collectiv-järjestön poteroihin. Tätä Schraven ei ole kommentoinut.

Facebook – sensuuriryhmän salaiset kriteerit.

Vastaavia ongelmia, kuin valeuutis-sensuurissa on Facebook-sensuurissa. Facebook poistaa päivittäin lukemattomat määrät tekstipäivityksiä, kuvia ja videoita, jotka on tunnistettu kohtuuttomiksi, väkivaltaisiksi tai vihapuheeksi.

Saksalainen Süddeutsche Zeitung lehti kertoi ensimmäisenä joulukuussa 2016 yksinoikeudella tietoja ”SensuuriTeamin” toiminnasta. Berliinissä toimiva 600 hengen ryhmä ei ole suoraan Facebookin alaisuudessa, vaan Bertelsman-tyttäyhtiön Arvaton suojissa.

Tässäkin lehtijutussa on mainittu, että kriteerit sensuurille ovat salaisia. Vain muutamia ehtoja paljastetaan. Lehti siteeraa sisäpiiriläistä, joka kertoo, että säännöt ovat läpinäkymättömiä ja muuttuvat jatkuvasti. Jokainen työntekijä tarkista noin 2.000 päivitystä päivässä, joita muut käyttäjät ovat ilmiantaneet. Lehti kuvailee sensuurilinjaa ”yrityksen sisäisesti muotoilluksi sananvapaudeksi.”

Kansainvälinen kampanja vaikutusvaltaisten tukijoiden avustuksella.

Kuten valeuutis–kampanja myös FB-vihapuhekampanja on kansainvälinen, eikä kukaan tiedä miten tai kuka, kampanjan säännöt on luonut.

Jäljet johtavat journalistikouluun Floridaan USA:ssa. Poynter-Instituutti johtaa vuodesta 2015 alkaen International Fact-Checking Network–nimistä projektia. Projektissa ovat mukana mm. AP ja ABC uutistoimistot. Poynter–projektin johtolankana on ”National Endowment for Democracy” (kansallinen demokratian edistäminen). Tätä demokratian rakennustyömaata tukee mm. US-hallitus, Gates-instituutti, Google ja George Soroksen Open Society Foundations.

Valeuutisten ja vihapuheen vastainen kampanja, jota johtaa USA-hallitus ja hallitusta hallitseva eliitti!

Mediat, jotka haluavat tukea tai olla mukana valeuutis/Vihapuhe-kampanjassa voivat liittyä jäseniksi ja saavat ”luotettavaksi sertifioidun statuksen”. Facebook antaa faktantarkistusoikeuden vain järjestön hyväksymille medioille ja jäsenille. Facebook ilmoitti asiasta tiedotteessaan seuraavaa:

”Olemme aloittaneet ohjelman, jossa faktantarkastajana toimivat ulkoiset toimijat. Nämä organisaatiot ovat hyväksyneet Poynterin kansainväliset faktantarkistusperiaatteet ( Poynter’s International Fact Checking Code of Principles). Heti, kun joku taho, toimija tai järjestö on hyväksynyt Poyntersin ohjelman säännöt se tai ne voivat toimia FB-faktantarkastajina.

Facebook”.

Correctiv on myös hyväksynyt Poynterin säännöt ja saanut sertifikaatin. Tässä asiassa voi tulla pian seinä vastaan, koska kaikkien sääntöjen täyttäminen , joissa on mainittu myös ”selvä ja läpinäkyvä avoin säännöstö faktanselvitykseen”, on määrätty jokaiselle osallistujataholle. Näitä sääntöjä ei Correctiv ole vielä tähän päivään asti selvittänyt yleisölle, jota se sensuroi. Tämän sääntörikkomuksen tulisi estää Correctivin toiminta yhteistyössä niin Poynterin, kuin Facebookin kanssa.

Schraven itse näkee asian toisin tai epäselvänä. Mediaportaali Meedialle hän vastasi asiaa kysyttäessä seuraavasti:

”Poynterillä on erittäin mainiot kriteerit. Näillä säännöillä pystyy määrittämään erittäin hyvin mikä on valetta. Totta kai asiaan jää aina määritysongelmia, epäselvyyksiä ja epämääräisyyksiä, mutta ydin on siinä, ettei etsitä mielipiteitä vaan tarkistetaan faktoja.

David Schraven”

Kuitenkin Poynterin ”erittäin mainioissa kriteereissä” määritellään vain instituutin vaatimukset, joita faktanselvittäjän tulee täyttää osallistuakseen ohjelmaan. Nämä säännöt ovat helposti ymmärrettäviä: riippumattomuus, läpinäkyvyys suhteessa tekijöihin, rahoitukseen ja omien virheiden korjaamiseen.

Valtamediat eivät joudu tarkastettavaksi.

Niin kauan, kuin valtamedian vakiintuneet lehdet ja mediatalot pitävät Poynterin säännöistä kiinni ei valtamedian suhteen synny luottamuskriisiä. Poynter ei ole kiinnostunut valtamedian tekemisistä ja kysymykseen: ”Miksi järjestö ei puutu Facebook-käyttäjien valtamediasta tekemiin ilmiantoihin”, vastasi Schraven seuraavasti:

”Hyvä kysymys. Minä uskon, että tuonkin on tapahduttava, kun olemme niin pitkällä. Pääsääntöisesti kaikki tutkitaan. Toisaalta klassisella medialla on jo itsestään melko kattava itsekontrolli. On olemassa julkisen sanan neuvosto, lukijankirjeet ja muitakin tapoja. Minä luotan yksinkertaisesti siihen, että tämä itsekontrolli toimii, ja näin säästämme suuren määrän työtä. Jos joku tekee suuremman munauksen se joutuu julkisen sanan neuvoston käsittelyyn.

David Schraven”

Samaa asiaa kommentoi myös valtamediakriittinen vapaa journalisti Stefan Niggemeier:

”Jos vakiintunut media johtaa tätä taistelua disinformaatiota vastaan kaikessa laajuudessaan, on kyseessä on taistelu ME vastaan HE. Minkälaisen vaikutuksen se aiheuttaisi, jos valtamedian kollegat kävisivät toistensa kimppuun ja samalla unohtaisivat kaikki epämääräiset USA-sivustot, valtamedian vastaiset sivustot ja yksityishenkilöt internetissä ? Tällä hetkellä valeuutisten pääongelma ei ole sisältö vaan niiden julkaisijat. Tätä pohjaa vasten heillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa tätä taistelua.

Steffan Niggemeier”

Ongelma koko valeuutistaistelussa on juuri tämä ”HE vastaan ME” asetelma ja tämän Correctiv – johtaja Schraven on sisäistänyt täysin.

Correctiv rahoitus kertoo lopulta kaiken!

Correctiv – järjestön rahoitus selviää järjestön sivulta nopeasti. Järjestön tukijoina on kuuluisia järjestöjä, valtion viranomaisia ja tunnettuja yrityksiä. Lista on pitkä ja rahaa budjettiin tulee myös lahjoituksina yksityishenkilöiltä, vaikka lahjoitusten osuus on muihin rahalähteisiin verrattuna mitätön.

Lahjoittajalistasta löytyy kaikki, jotka ovat antaneet järjestölle yli 1.000 Euroa.

• Brost-Stiftung 925.000 Euro (Yksityinen säätiö)
• Stichting Adessium 114.000 Euro (Yksityinen säätiö)
• Schöpflin Stiftung 103.900 Euro (Yksityinen säätiö)
• Deutsche Bank AG 54.750 Euro (Liikepankki)
• Stiftung Vielfalt und Partizipation gGmbH/Vor Ort NRW LfM-Stiftung für Lokaljournalismus 51.900 Euro (Paikallisjournalismia tukeva säätiö)
• Rudolf Augstein Stiftung 35.000 Euro (Yksityinen säätiö)
• Open Society Foundations 26.884 Euro (Soros johtoinen Säätiö)
• Bundeszentrale für politische Bildung 19.350 Euro (Saksan liittotasavallan poliittisen koulutuksen keskus)
• GLS Treuhand e.V. 18.500 Euro (Yksityinen säätiö)
• RTL Television GmbH 12.014 Euro (Kaupallinen mediakonserni)
• Journalismfund.eu 10.000 Euro (EU-rahoitteinen journalistisäätiö)
• Google Germany GmbH 9.758 Euro (Hakukone yritys)
• Zweites Deutsches Fernsehen 5.000 Euro (Valtiollinen mediakonserni)
• Verband der PSD Banken e.V. 5.000 Euro (Pankkien järjestö)
• Deutsche Gesellschaft für Informationsfreiheit e.V. 4.760 Euro (Tiedonvälityksen vapautta edistävä järjestö)
• jne…..

On selvästi nähtävissä, että Correctiv–organisaatiota tukee vastaavat toimijat, kuin kaiken sensuurin ydintä Poynteriä vain sillä erotuksella, että Saksassa asialla on saksalaiset mediatalot. Mielenkiintoinen lisä listassa on JournalismFund.eu ja viimeinen tässä listattu tiedonvälityksen vapauden puolesta taisteleva järjestö Deutsche Gesellschaft für Informationsfreiheit e.V.

Lista rahoittajista on vuodelta 2016. Sivulta käy selvästi ilmi, että toiminta on muuttunut erittäin kannattavaksi vuonna 2015 lahjoittajien määrän ja summien kasvun myötä ja suorastaan räjähtänyt vuonna 2016.

Kannattavuuden kasvu näkyy myös napamiesten palkoissa.

Vuonna 2014 päämiehet ansaitsivat maltilliset määrät Euroja, mutta vuonna 2015 palkat kohosivat jo huippuluokkiin ja hyvin ansaitsevien määräkin lisääntyi

2014 2015

David Schraven: 36.338 Euroa David Schraven: 111.038 Euroa

Dr. Christian Humborg: 14.167 Euro a Dr. Christian Humborg: 88.200 Euroa

Markus Grill: 87.500 Euroa

 

Toimittajan huomio:

 

Kaiken kaikkiaan on todettava, että He vs. Me sensuuritaistelu vihapuheita ja valeuutisia vastaan on merkittävä kansantalouden nostaja ja työllistäjä epämääräisistä säännöksistään huolimatta.

 

Hyvät kansalaiset! Jatkakaa kirjoitteluanne, jotta talous nousee uusiin ennätyksiin ja maailma pelastuu!

Suomi-Kiky vs. Kreikka-Kiky

Kreikan kilpailukykyongelmaa ymmärtääkseen on perehdyttävä siihen syvemmältä, kuinn Suomen media.

Kreikan tunnetuimmat tuotteet ovat Feta, Metaxa konjakki ja oliivit . Näistä tuotteita tuottamalla ei paranneta maassa Euro-jäsenyyden myötä syntynyttä sijoituskuplaa, eikä muitakaan ongelmia.

FETA:

Suomessakin myytävä „Salakis“ – fetajuustomerkki kuuluu ranskalaiselle „Lactalis“ – konsernille. „Lactalis“ – konserni työllistää 600.000 työntekijää ympäri maailman. Toinen merkki, jota myös Suomessa syödään Kreikan „avuksi“ on „Patros“, joka mainostaa itseään „välimerelliseksi nautinnoksi“. Tämä merkki kuuluu saksalaiselle firmalle „Hochland“ Bayerin osavaltiosta.

FETA tukee Ranskan ja Saksan teollisuutta ainakin näillä kahdella tuotteella!

METAXA:

Kreikkalainen perinteinen METAXA konjakkimerkin omistaa ranskalainen liköörivalmistaja Rémy Cointreau, joten ryyppäämälläkään ei Kreikka nouse.

OLIIVIT:

Kreikan oliivintuotanto on maailman mittakaavassa mitätöntä. Esimerkiksi Espanja tuottaa kolmekymmentä kertaisen sadon. Samalla kaavalla voidaan esitellä Kreikan tupakka-, puuvilla- ja sokerijuurkastuotanto.

Joten viljelemälläkään Kreikkaa ei nosteta velkasuosta.

TURISMI:

Joka viides kreikkalainen on töissä turismin parissa. Tämä on suurin työllistäjä Kreikassa komealla 18,2 prosentin potilla. Vuonna 2015 Kreikassa kävi 26 miljoonaa turistia ja tuottoja laskettiin tulleen 14,5 miljardia. Tuo summa on 7 % bruttokansantuotteesta. Vertailuksi esim. Saksassa turismi tuo 4,7% BKT:stä. Tämä vertailu lupaa hyvää Kreikalle, mutta Saksan tulot 4,7% bkt-osuudella on 97 miljardia.

Turismikaan ei ole tie onneen, vaikka kaikki 1-3 tähden hotellit muokattaisiin 5 tähden linnoiksi, koska rakennusmateriaalit ovat pääsääntöisesti tuontitavaraa.

VIENTI:

Turismin tueksi Kreikan pelastusrenkaaksi on esitetty vientiä. Suurkonserneja tai edes suuryrityksiä ei Kreikassa kuitenkaan ole suurta joukkoa. Suurin tehdas kuuluu „Coca-Cola“-konsernille. Toiseksi suurin työnantaja on „Hellenic Telecommunications“, joka myytiin saksalaisille. Kolmannen portaan palkintopallilla vie Kreikan kansallinen lotto- ja veikkaus konserni „OPAP“, jota ollaan pilkkomassa myyntiin. (Yksi ainoita valtion yrityksiä, joka tuotti voittoa)

Neljäntenä listalla on „National Bank of Greece“ ja viides „Hellenic Petroleum“, joita molempia ollaan myymässä pois. Kuudes tila menee „Titan Cement“:ille, joka on maailman kuudenneksi suurin sementintuottaja maailmassa. Seitsemäntenä on „Duty Free Shops“. Nämä sijalla 4 – 7 olevat yritykset eivät vie mitään tai mitättömästi, joten ei näistäkään ole Kreikan pelastusrankaaksi.

TROIKKA:

Troikka on huseerannut Kreikassa „pelastusmielessä“ jo vuosia. Tästäkään ei ole ollut suurta hyötyä. Ainakaan, jos katsotaan vuoden 2015 saldoa. 10.000 yritystä kotimarkkinoilta on sulkenut ovensa kotimaisen kysynnän loputtua ja keskimäärin vuonna 2015 on päivittäin saanut lopputilin 600 kreikkalaista.

Teollinentuotanto on laskenut Troikan ohjeistamana vuoden 1978 tasolle. Tuolloin Kreikan velkataso oli 7,3 miljardia Euroa, joka teki 22,1 % BKT:stä. Vuoden 2016 vaihteessa velkasaldo oli 317,1 miljardia ja 175 % BKT:stä! Vertailuksi 2.Q vuodelta 2015 oli Kreikan nettovelka ulkomaille 225,6 miljardia.

Vuoden 1978 tuotannolla taistellaan vuoden 2016 velkoja! Sama, jos lähtisist vuoden 1978 Toyotalla viivalle nyky Tojojen kanssa! Ei kannata lyödä vetoa suurta summaa MK2 – Tojolle!

Kreikan uusin paketti ei poista ongelmaa, jonka EURO toi mukanaan! Kokonaisuutena Kreikalla kuten Espanjalla, Portugallilla ja Italialla ei ole mahdollisuuksia tervehtyä tilasta jonka EURO-jäsenyys ja „pohjoiset sijoittajat“ keski-Euroopan pankkien kautta loivat.

Ainut vaihtoehto, myös Suomelle, on erota Eurosta ja antaa ajan parantaa haavat.

Kiitos

Hämis

PS. Jos luit loppuun asti niin mieti hetki montako „suomalaista“ tuotemerkkiä meillä on kotimaassamme vielä jäljellä ja kerro mikä niistä nostaa Suomen………