Vain elämää!

Edellisessä postauksessa oli Pirkanmaan kirjoituskilpailun proosa-sarjaan osallistunut kirjoitus.
Tässä esitellään palkitsematta jäänyt ”loppusoinnullinen” paketti, vaikka tuomaristo kertoo sivullaan: ”– Paikka paikoin runosarjoissa näkyi rap-lyriikan vaikutus. Sen sijaan vanhakantaista loppusoinnillisuutta ei enää juurikaan ollut.”

Herrasväki on hyvä!

Suudelma

Seitti elämän valon heijastaa
vääristää kuun taikaa
ja minä en unta saa.
Mitä tarpeeksi haluaa
sen myös aina saa!
Kirjoita paperille sana
laiva paperista taita
ja puron vietäväksi laita.
Minä odotan suistossa puron
ja sanastasi kirjoitan runon,
jossa ajatukseni kerron.

Pilvi kuunvalon varjostaa
kuun taian kadottaa
ja minua pelottaa.
Jos ei sittenkään saa
sitä mitä haluaa.
Piirrä paperille kuva
laiva paperista taita
ja puron vietäväksi laita.
Minä odotan suistossa puron
ja kuvasi elämällä väritän,
tarkoitukseni selitän.

Tähdistäkin valoa saa
kun taikaa tavoittaa
ne minua lohtuttaa,
vaikka ei aina saa
sitä mitä haluaa.
Paina paperille suudelma,
laiva paperista taita
ja puron vietäväksi laita.
Minä odotan suistossa puron
ja sen taskuuni tallennan
sitä koko elämäni kannan.

Koko maailma sylissäsi

Kaikki oli käsissäin
silti vain huomisen näin.
Nyt istun häpeissäin
kun kaikesta paitsi jäin.
Kaikesta paitsi jäin!
Väärinpäin
niin väärinpäin!

Elä tässä, elä tässä ajassa
harha asuu huomisessa.
Eilinen jo mennyt on
huominen on käsissä kohtalon.
Vain tänään käsissäsi on!
Kaikki oli edessäin
silti vain taakseni näin.

Nyt seison selvinpäin
ja mietin miksi näin,
kaikesta paitsi jäin ?
Väärinpäin
niin väärinpäin!

Elä tässä elä tässä ajassa
harha asuu huomisessa.
Eilinen jo mennyt on
huominen on käsissä kohtalon.
Vain tänään käsissäsi on!
Kaikki oli sylissäin
silti vain itseni näin.

Nyt itken yksinäin
ja tiedän miksi näin,
kaikesta paitsi jäin.
Väärinpäin
niin väärinpäin!

Elä tässä elä tässä ajassa
harha asuu huomisessa.
Eilinen jo mennyt on
huominen on käsissä kohtalon.
Maailma tänään sylissäsi on!

Opas sieluun

Musta enkeli lensi läpi seinän.
Hetken ympäröi tuoksu heinän.
Mistä epäilykset tummat kasvaa ?
Kuka niille kuopat kaivaa ?
Musta ajatus vie läpi päivän.
Jätti pöydän reunalle leivän.
Miksi kaikki virheet maksaa ?
Kuka ne kaikki rahastaa ?

Puhuisit kieltäni edes hetken.
Opastaisit sieluuni retken,
josko joku näkee sen
kaiken kauneuden.
Pysäytti ajatus hetken selvän
vain kääntämällä selän.
Mistä kukaan kaiken arvaa ?
Ketkä toisensa korvaa ?

Laulaen läpi koko elämän
haluten aina enemmän.
Miten se lopuksi makaa ?
Kuka sen lopulta takaa ?
Puhuisit kieltäni edes hetken.
Opastaisit sieluuni retken,
josko joku näkee sen
kaiken kauneuden.
Puhuisit kieltäni edes hetken.
Opastaisit sieluuni retken,
josko joku näkee sen
kaiken kauneuden.

Muistollesi

Koko sydämellä jään kaipamaan,
kun lähdet uuteen maailmaan.
Yhdessä opimme rakastamaan
ja toisillemme rakkautta jakamaan.
Uskoimme vahvasti että maan
käänsimme suuntaan parempaan.

Ei kuole yksikään, ei kukaan,
jos muut ei päästä unohtumaan.
Otit palasi rakkaudesta
Ja jaoit omasta palasta
Sinun ei tarvitse palata
olet osa universaalista
rakkaudesta!

Koko sydämellä jään kaipamaan,
kun lähdet uuteen maailmaan.
Yhdessä opimme anteeksi antamaan
ja toisille armoa jakamaan.
Uskoimme vahvasti että maan
käänsimme suuntaan parempaan.

Ei kuole yksikään, ei kukaan,
jos muut ei päästä unohtumaan.
Otit palasi rakkaudesta
Ja jaoit omasta palasta
Sinun ei tarvitse palata
olet osa universaalista
rakkaudesta!

Otit palasi rakkaudesta
Ja jaoit omasta palasta
Sinun ei tarvitse palata
olet osa universaalista
rakkaudesta!

Tasapainoilua

Tule! Kätesi anna käteeni
tartu kiinni ranteeseeni
nouse kanssani ylös köydelle
rakkauden nuorakävelylle,
nuorakävelylle
yhteiselle.

Vaikeaa on alkuun
tasapainoa hakea
Syöksyä ilon sumuun
maistuu suussa makea
Kaksi onnen tähtenä
köyden yllä taivaltaa
pian yhdessä yhtenä.
Täytyy vain uskaltaa

Tule! Kätesi anna käteeni
kuuntele tarkaan vihjeeni
yhdessä noustaan köydelle
kaksin nuorakävelylle
nuorakävelylle
ikuiselle.

Kulku pian tasoittuu
ilon sumu katoaa
maku arkeen hukkuu
tasapainoilu opettaa
Kiihko alun unohtuu
käsi kädestä irtoaa
toinen toiselle suuttuu
kun alas putoaa.

Tule! Kätesi anna käteeni
tartu kiinnni lupaukseeni
nouse takaisin ylös köydelle
erehdyksen nuorakävelylle,
nuorakavelylle
uudelle.

Kädet käsiin kietoutuu
etsii tasapainoa uutta.
Lupauksin vannoo suu:
Sinä putosit suotta
Lupauksiinsa humaltuu
kunnes koittaa aamu.
Taas arkeen turhautuu
ja putoaa kypsä luumu

Tule! Kätesi anna käteeni
anna anteeksi erehdykseni
nouse vielä kerran köydelle
katumuksen nuorakävelylle
nuorakävelylle viimeiselle.

Patja

Silmäsi valaisivat tähtitaivasta
jaksoin yön läpi unelmasta.
Koko elämäni käsiisi uskoin
yhteistä auringonlaskua katsoin.
Sinä teit tulen ajopuusta
ja suola maistui suussa

Veritippa keikkui lehdellä tuulessa
koko elämän ajan rakkaudessa,
elämän ajan rakkaudessa.

Nyt palelen patjalla lumi ympärillä
Tein sen mihin pystyin käsillä näillä
Silti sattuu ja sielu on vereslihalla.
Miksi sinä pyyhit pöydän huomisella ?
Sinä teit tulen ajopuusta
ja suola maistui suussa.

Veritippa tippui lehdeltä tuulessa
eläen aikansa rakkaudessa,
eläen aikansa rakkaudessa.

Miksi

Ilman sadetta ei ole poutaa.
Kuka postit tänään noutaa ?
Kylmä on vallannut nurkkaa
elämästä joka on xylitoli-purkkaa.
Mä miksi lähdin tai miksi jään ?
Sen jos oppisi joku ymmärtämään
voisi sulattaa kaiken peittävän ikijään!

Ilman pakkasta ei ole routaa.
Kuka viimeisen kuopan kaivaa ?
Lämmintä vielä tänään piisaa
tupaan, jossa ei ole tiivistä nurkkaa.
Mä miksi lähdin tai miksi jään ?
Sitä vaikeaa on oppia ymmärtämään
vaikka ne molemmat kuuluvat elämään !

Sateenkaari

Sateenkaarta
metsästäessä.
Kiersin saarta
iltahämärässä.

Sateenkaaren
päästä löysin
ison kiven
ja sinut yksin.

Pelästyttää en
sinua halunnut.
Hetken ihmeellisen
olisin tuhonnut.

Kulki ohitsesi
puro solisten.
Aurinko kultasi
kosteuden hiuksien.

Kuva se mieleeni
ikuisesti tallettui.
Kieli kitalakeeni
kiinni takertui.

Jotain hiljaa,
rauhallisesti,
vain pari sanaa,
aamuun asti.

Kertoa tahdoin,
sinulle sanoa.
Hetken haparoin
ilman valoa.

Kuu kullan hopeoi
uuden vivahteen
unelmaani toi.
Kestä huomiseen!

Paljaat olkasi
ja kuun hopea
pääni halkaisi.
Hetki nopea.

Sanottua sinulle
mitään saanut en.
Katosin sivulle,
hiljaa vetäytyen.

”Älä pelkää”
sanoin totisesti.
Muisto tämä elää
mielessä ikuisesti.

Polku

Olen polkuni päässä.
Tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On maa jo jäässä,
mutta huomenna taas herään.
Lähden kohti aurinkoa nousevaa.

Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun loppu on tullut.
Minä kuljin ja kuljit sinä.
Halki hetken onnellisen.

Ja rakkaus, hetki
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Sielun saumat on ratki.
Kuvasi mieleeni piirtyy.
Ajatuksissani uusi tie.

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Kostea on kieli, voi nuolla
ja taas vertyy rohtunut huuli
ja laulu soi.

Varpusen kyynel

Aurinko ja kuu vaihtaa
taas taivaalla paikkaa.
Se normaalisti ei haittaa
lintu silti pesän laittaa.

Nyt mukana pimeyden
hiljaa, hiljaa hiipien
tulee lasku syntien.
Kuka maksaa sen ?

Joko näet sen,
silmissä kiiltäneen
varpusen kyyneleen?

Kuu luo loistollaan
onnistuu loihtimaan
hopeaa tunnelmaan,
kun raiskaan maan.

Kaiken sen aikanaan
joudun maksamaan,
ei riitä kaikki kultakaan,
kun siitä laskun saan.

Joko näet sen
poskelle vierineen
varpusen kyyneleen?

Aurinko kuun syrjäyttää
lumon hopeaisen hävittää.
Avaa silmäsi ! Etkö nää ?
Jäi vetäjän käteen pää !

Senkin varjoissa tuhosin.
Olisinko voinut tehdä toisin ?
Mitä samalla mä ajattelin
kun yöpakkaset tilasin ?

Jo Näet sen
poskelle jäätyeen
varpusen kyyneleen!

Tanssitaan

Tulit eteeni yllättäin
ja silmissäsi näin
irtonaisia lauseita.
Varo elämän sirpaleita!
Niitä en vielä kerännyt,
kun en jaksanut, en ehtinyt.

Tanssi kanssani sirpaleet pölyksi!
Tanssitaan eilinen huomiseksi!
Tämän kerran, me kaksi,
ilmaiseksi!

Olin kanssasi lähekkäin
ja silmissäsi näin
yhtenäisiä lauseita.
Tallo elämän sirpaleita!
Pölyä on helppo siivota,
kasaan kerätä, pois lakaista.

Tanssi kanssani elämä tasaiseksi!
Tanssitaan tänään huomiseksi!
Tämän kerran, me kaksi,
ikuisesti!

Kiitos
Hämis

Vertailua voi harrastaa, jos haluttaa tämän linkin lopusta löytyvistä linkeistä palkittuihin teoksiin: https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot/kirjoituskilpailut/pirkanmaan-kirjoituskilpailu.html

Mainokset

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s