Aihearkisto: Blogi

Gretan miljardöörit – miljoonia ilmastokapinaan!

Uudet valtarakennelmat lisäävät ansaintamahdollisuuksia – tämä vetää maailman miljardöörien koalitiota puoleensa ja saa heidät tukemaan vasemmistoradikaalia liikehdintää.

Alussa oli Greeta. Siitä alkoi kansainvälinen ilmastohysteriakampanja, joka kasvaa jatkuvasti suuremmaksi siihen liittyvien uusien järjestöjen myötä. Lyhyimmässä ajassa on luotu järjestöjä, kuten Fridays for Future (FfF) ja Extinction Rebellion (ER). Näillä kaikilla ilmastohysteriaa lobbaavilla järjestöillä on tulevaisuuden suhteen apokalyptinen maailman kuva. Kaikkien maailman lopun apostolien takana on naruista vetäjinä, vaikka järjestöt luovat itsestään kuvaa juuritason toimijoina. Kaikkien järjestöjen takana on erillaisien motiivien motivoimia rahoittajia ja hyötyjiä.

Rahoittajat

Uusin ilmastohysterian rahoittaja löytyy USA:sta. Noin kuukausi sitten perustettu Climate Emergency Fund (ilmastohätätilarahasto, CEF) näkee ihmiskunnan olemassaolon välittömässä vaarassa.

Sanasta sanaan järjestö kertoo seuraavaa: „We believe that only a peaceful planet-wide mobilization on the scale of World War II will give us a chance to avoid the worst-case scenarios and restore a safe climate.“ (Me uskomme, että vain rauhanomainen maailman laajuinen mobilisaatio toisen maailman sodan mittakaavoissa antaa meille mahdollisuuden välttää pahimpien skenaarioiden uhkat ja palauttaa turvallinen ilmasto)

Toisen maailman sodan (???) laajuinen mobilisaatio pelastaa maailman joka päiväisen elämä ilmastokaaokselta („large scale disruption of everyday live“). Tämä järjestö on inspiroitunut FfF– ja ER–järjestöjen esikuvan mukaan keräämällä mahdollisimman paljon rahaa miljardöörisijoittajilta ja tavalliselta kansalta.

Maailman media

Useissa laatumediaksi luokiteltavissa maailman laajuisen lukijakunnan saavuttavissa lehdissä (Guardian, Washington Post, Independent) on kerrottu uuden CEF–organisaation lisäksi muiden järjestöjen saamista lahjoituksista. Forbesin mukaan ER–järjestölle lahjoitettiin 500.000 puntaa ja pienemmille järjestöille, kuten Climate Mobilization (CM) kerättiin oma osuutensa. CM on omaksunut toisen maailman sodan tasoisen liikehdinnän täysin lahjoittajansa mukaan (Only WWII–scale Climate Mobilisation can protect humanity and the natural world.)

Uusi rahasto aikoo kerätä maailman miljadööreiltä lähiaikoina satakertaiset summat rahaa. Guardianin mukaan säätiön perustaja, liikemies Trevor Neilson kertoo ”suhteillamme maailman superrikkaisiin on tarkoitus kerätä satokertainen rahoitus tulevien viikkojen ja kuukausien aikana” eli puhutaan noin 60 miljoonan dollarin varallisuudesta.

Mitä, ketä ja miksi nämä järjestöt ovat?

Extinction Rebellion: Vastarintaa mielenosoitusten sijaan.

Maailman rikkaiden avokätisesti rahoittama ER–järjestö perustettiin vuoden 2018 syksyllä taistelemaan ekologista katastrofia vastaan. Tällä hetkellä toiminta on rajoittunut Englantiin vaikka muutama tapahtuma on järjestetty myös Saksassa. Saksassa on viimeisimmän tiedon mukaan noin 75 paikallisosastoa, jotka ovat jääneet FfF–järjestön varjoon mediahuomiossa.

FfF–järjestö keskittyy rauhaomaisiin mielenosoituksiin ja tapahtumiin. ER taas toimii suoralla toiminnalla uhaten sabotaasitoiminnalla (esim. Heathrow–lentoasemaa). ER haluaa kapinallista toimintaa pelkän protestoinnin sijaan. ER on FfF:n kapinallinen toimimaan haluava isoveli. Näiden kahden sisaruksen välillä on suoria yhteyksiä, kuten kunnon perheessä konsanaan. Molemmat tukevat toisiaan parhaansa mukaan ja osallistuvat ristiin toisiensa toimintaan. Saksan ER–tiedottaja on myöntänyt yhteistyön.

Climate Emergency Fund – Uusi rahapaino FfF, ER & co.

Uuden rahapainon takaa löytyy useita Amerikan suuria nimiä ja raha–aatelia. Rory Kennedy, joka on edesmenneen Robert Kennedyn tytär, Aileen Getty, joka on öljyparooni Joan Paul Gettyn lapsenlapsi.

Yksi perustajista on, jo mainittu, Trevor Neilson. Hän toimii toimitusjohtajana Howard Buffet:in kanssa perustamassaan i(x) investments – yrityksessä. Howard Buffet on multimiljonääri Warren Buffetin poika. i(x) investments – yritys keskittyy uudistuvien energiamuotojen rahoitukseen ja päästökauppaan.

Lisäksi Neilson on ollut johtaja yli 200 kansainvälisen suuryrityksen liittoutumassa (Global Business Coalition). Järjestö joka perustettiin Bill Gatesin, George Sorosin ja Ted Turnerin rahoituksella. Neilson on ollut myös Bill & Melinda Gates Foundationia perustettaessa johtajana ryhmässä joka loi järjestön. Neilson palveli myös Valkoista Taloa presidentti Clintonin aikana ja on osallisena One–lobbaus ja kampanjointijärjestössä. One–järjestön nuorisolähettiläs on Greetan takana usein FfF–tapahtumissa nähty Luisa Neubauer Saksasta.

Suurkapitaali kohtaa ideologian!

Pääomat kohtaa ideologian – lyhyemmin tätä ei sanoa, kun yksi kerää voittoja, toisen halvaanuttaessa maiden toimeliaisuutta. Tämän toiminnan keskustasta on viime vuoden ajan löytynyt yksi henkilö: Greta ja hänen selkänsä takana piilottelevat tukihenkilöt, jotka ovat luoneet ja varallisuudellaan muokanneet mieleisekseen ja tarkoituksiinsa sopiviksi Greta–ilmiön lisäksi myös FfF – ja ER–ilmiöt.

Tunnetteko Bo Thoren:in ja Janine O´Keeffee:n ? Ruotsalainen ympäristöaktivisti Thoren on ER–aktiivi Ruotissa. Thorenin kehutaan olleen se joku, joka antoi Greetalle ajatuksen koululakosta ja on edelleenkin Gretan tärkeä ja läheinen neuvonantaja ja ystävä.

O´Keeffee on Ruotsin Vihreiden jäsen ja aktiivitoimija niin FfF:ssä, kuin ER:ssä. Hän kertoo Deutschlandfunk:illa tukevansa Greetaa ”miten ja missä vain voi”.

Tähän yhteistyöhön on vielä lisättävä, että YK–ilmatokokouksessa Puolan Kattowitz:issä joulukuussa 2018, Gretan pääsyn takasi ghanalainen Abibiman Foundation. Tämä järjestö loi puitteet Gretalle ja ER–aktiiveille. Toisen lehdistötilaisuuden takana oli Abibiman Foundationin lisäksi ruotsalainen ”We don´t have time” – yritys (WDHT), joka muuttui sittemmin säätiöksi, ja yrityksen markkinointijohtaja Marten Thorslund. WHDT–konserni käsittää yrityksen ja säätiön, joiden tarkoitus on kasvaa maailman suurimmaksi sosiaaliseksi ilmastoverkostoksi. Perustajajäseniä ovat PR-manageri ja sijoitusneuvoja Ingmar Rentzhog, joka on jäsen myös Al Goren perustamassa Climate Reality Project:issa. Rentzhog oli tekemässä Gretaa tunnetuksi jotta saisi juuri perustettulle yritykselleen alkupääomaa (900.000 kruunua).

Fridays for Future – uusi lahjoitustili ja salailua!

Rentzhogilla on hyvät suhteet Club of Rome–ryhmään, joka jo 70–luvulla varoitti maailman lopun olevan lähellä. Vuoden 2018 lopulla Rentzhog moderoi Rooman Clubin maailman laajuisen Ilmastohätätilasuunnitelman (Climate Emergency Plan) julkaisutilaisuuden. Tässä yhteydessä ei voi olla huomaamatta julistuksen nimen ja Climate Emergency Fund:in yhtäläisyyksiä.

Saksalaista Rooman Clubin osastoa johtaa Frithjof Finkbeiner, joka on myös Plant-for-the-Planet Foundation (PPF) johtaja. PPF–säätiö tukee rahallisesti ja organisaatiollisesti FfF–järjestöä. PPF ei kerro kuka FfF–järjestöä ohjeistaa organisaatiotasolla ja kuinka paljon rahaa on ohjattu toimintaan suoraan, mutta FfF–ympäristössä toimiville järjestöille, kuten Organize Future! e.V. (e.V = Ry) ja Donate for future e.V. on virrannut rahaa. Edellä mainitut järjestöt keräävät lahjoituksia FfF:lle.

Rahankeruuseen osallistuu myös saksalainen pankki (GLS Bank). Rahakeräys tapahtuu Companies for future – nimikkeen alla. Merkittävää on mitä pankki kertoo rahojen käytöstä: ”Varojen käytöstä päättää kolme FfF–organisaattoria yhdessä” (Über die Verwendung des Guthabens entscheiden drei Organisatoren von Fridays for Future gemeinsam. (Info alanurkassa oikealla) Ketään näistä kolmesta toimijasta ei nimetä, joten FfF–rahoituksen käytön salaperäisyys ei hälvene tässäkään tapauksessa. Merkittävää on että ilmoituksessa käytetään sanaa ”organisaattori” – tällä voidaan tarkoittaa niin aktiivitoimijoita, kuin takapiruja.

Esimerkiksi yksi mahdollinen takapiru voi olla Louis Motaal. Herra Motaal on Felix Finkbeiners:in oikea käsi Plant-for-the-Planet – säätiössä ja liikkuu päivittäin Gretan läheisyydessä, sekä omistaa Freidays for Future – tuotemerkin oikeudet Saksassa. Felix Finkbeinersin isä Frithjof on Rooman Clubin jäsen. Heraa Motaal on Welt–lehden mukaan vastuullinen FfF–keräystilistä Saksassa.

Suuri muutos – finanssieliitti ja vasemmistoideologia yhteisillä tavoitteilla

ER, FfF ja muut vastaavat järjestöt sekä organisaatiot haluavat radikaalin muutoksen yhteiskuntajärjestykseen. He haluavat systeemimuutoksen uuteen postteolliseen yhteiskuntaan, kuten Saksan hallituksen tilaamasta selvityksestä vuodelta 2011 käy ilmi. Saksan hallituksen selvityslautakuntaa johti vuonna 2011 Hans-Joachim Schellnhuber, joka on Rooman Clubin jäsenlistalla. Vastaavaan lopputulokseen tuli Saksan Vihreiden Heinrich-Böll-säätiö (Heinrich-Böll-Stiftung) sosiaaliekologisessa tutkimuksessaan Radikaaliin realismiin (Radikalem Realismus).

Ilmastopolitiikka välineenä!

Edellä mainitun suuren muutoksen moottorina toimii nykyinen ilmastopolitiikka. Äänet politiikan läpiviemiseksi diktaatuurin kautta lisääntyvät sitä mukaa, kuin asian demokraattinen eteneminen hidastuu. Lopuksi kyse on maailman laajuisesta ”olla vai eikö olla” – kysymyksestä. Välineinä toimii kätevästi kansainvälinen CO2–vero ja päästösertifikaattikauppa.

Päästökauppa ja CO2–veron mahdollista tuottoa, pelkästään Saksan osalta, on laskenut professori Fritz Varenholz päästen kokonaissummaan 7.600 miljardia euroa. Maailman laajuisesta investointitarpeesta teki vuonna 2016 arvionsa Hans-Joachim Schellnhuber. Herra Schellnhuber arvioi hiilivapaan maailman hinnaksi investointeina noin 93 biljoonaa dollaria seuraavan 15 vuoden aikana.

Uuden valtakunnan mahdollisuudet!

Uuden uljaan maailman järjestyksen ansaintalogiikka selviää, kun yhdistää valta-, rahaeliitin edut ja vasemmistoradikaalien agendan yhdeksi uudeksi valtakunnaksi. Kaikkien edellä mainittujen järjestöjen agendan suora tuki maailman rikkaiden eliitille ja päinvastoin kannattaa molempia toimijoita huomattavasti.

Maksajiksi tälle uudelle agendamaailmalle joutuu pienituloiset ja keskiluokka. Ne jotka eivät ymmärrä miten heidän tulevaisuus on suunniteltu taputtavat innokkaina odottaen matkaa kasvavaan köyhyyteen tiellä jolla uuden uljaan maailman eliitti toimii maantierosvona ja radikaalivasemmisto omaksi hyväksi omalla agendallaan auttaen samalla maantierosvoja.

 

Kiitos

Hämis

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Berliinin ainut Tesla–taksi lopettaa!

Martin Doll aloitti vuonna 2016 taksiliikenteen harjoittamisen Saksan pääkaupungissa Berliinissä vuoden 2014 mallisella Teslalla. Vuoden vaihteessa mies on päättänyt lopettaa sähkötaksiyrittäjyyden latausongelmien ja nousseen lataushinnan takia. Doll siirtyy todennäköisesti takaisin polttomoottoriautoon.

Syy ja seuraus

”Meillä Berliinissä on 10.000 yksityistä sähköautoa ja 3.000 yleistä latauspaikkaa. Lisäksi on Carsharing–yrittäjät, kuten VW sähköllä kulkevien Golfien (1.500 kappaletta) kanssa. Myös Sixt ja DriveNow tarjoavat sähköautoja”, kertoo Doll BZ–lehdelle.

”Minun täytyy etsiä joka ilta latauspaikkaa. Jos paikka on varattu ilman, että autoa ladataan soitan poliisit paikalle. Tämä kaikki maksaa minulle jopa tunnin vapaa–aikaa”, lisää Doll.

”Tämän lisäksi lataushinta on noussut merkittävästi. Alkuun maksoin kuusi euroa latauksesta, jolla pääsi noin 300 kilometriä eteen päin. Nyt lataus maksaa 33 euroa”, kertoo Doll.

Kiitos
Hämis

SETA–säätiö on Turkin Erdoganin äänitorvi!

Saksassa vaikuttava SETA–säätiö on vahvasti Turkin presidentin Erdoganin ja tämän johtaman AKP–puolueen käsissä. Säätiö noudattaa tarkoin Erdoganin ja AKP–puolueen linjaa ja valkopesee Turkin tapahtumia sekä pitää listaa myös Euroopan Unionin terroristijärjestöksi luokitteleman kurdien PKK–järjestön terrori–iskuista sekä listaa Turkin hallitusta vastustavia journalisteja, jopa EU:n kanssa yhteistyössä.

SETA–Saksa

SETA–säätiö on perustettu vuonna 2005. Säätiön johtajana toimi vuoteen 2009 Ibrahim Kalin, joka siirtyi 2009 Erdoganin ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi.

Säätiö esittää itsensä riippumattomana, niin poliittisesti, kuin tieteellisesti.

SETA–säätiön päämaja on Istanbulissa, ja sillä on toimistot Washington D.C:ssä, Kairossa ja Berliinissä. Berliinin toimistoa johtaa Zafer Meşe (CDU).

SETA–säätiön työ

SETA–säätiö julkaisee analyyseja ja raportteja poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä Turkissa sekä ulkoturkkilaisten osalta ulkomailla.

Toinen pääpainopiste on Turkin ulkopoliittiset suhteet, joista kirjoitetaan säännöllisesti Insight Turkey – lehdessä.

Propakandaa Erdoganin tapaan

Vuonden 2019 heinäkuussa SETA julkaisi 200–sivuisen raportin „International Media Outlets’ Extensions in Turkey”. Raportti nimesi useita Erdogan– ja AKP–vihamielisinä pidettyjen turkkilaisten ja ulkolaisten journalistien nimiä niin Turkissa, kuin ulkomailla.

Ulkolaisista journalisteista löytyy turkkilaisia, jotka ovat työskentelvät mm. Euronews:in, BBC Turkish:in, Deutsche Welle Turkish:in, Voice of America:n, Sputnik Turkey:n, Radio China International Turkey:n ja The Independent Turkish:in riveissä.

Kaikkia journalisteja syytettiin raportissa AKP–hallituksen vastaisesta agendasta, vasemmistolaisuudesta sekä sekularismista, joka tarkoittaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan.

Raportit

SETA–säätiön raportit kertovat myös kurdien PKK–järjestön terrori–iskuista, joiden kerrotaan lisääntyneen vuoden 2017 tasolta (9 iskua) uskomattomat 589 prosenttia vuoden 2018 aikana (62 iskua).

Sivusto luokittelee ja listaa teot, joiden joukossa on mm. Itä-Kreikan Komotinissa sijaitsevan konsulaatin sotkeminen väreillä (2017) ja Tukholman konsulaattia kohtaa tehty vastaava teko vuodelta 2017.

Vuoden 2018 tekojen joukossa on vastaavia hyökkäyksiä joista yhteenvetona voidaan todeta, että 20 kohdistui turkkilaiseen moskeijaan, 8 diplomaattiseen rakennukseen, 9 turkkilaiseen järjestöön ja muita kohteita oli 25 kappaletta.

Yhteistyötä EU:n kanssa!

SETA–säätiö on tehnyt Euroopan Unionin kanssa yhteistyötä. Säätiö julkaisi lokakuussa 2019 EU:n maksaman ja Farid Hafez:in sekä Enes Bayrakli:n tekemän raportin: ”Euroopan islamofobia–raportti 2018”.

Raportin kriitikot Amer Albayati ja Seyran Ates uskovat, että Erdoganin AKP–puolue yrittää raportin ja EU–yhteistyön kautta saada lisää vaikutusvaltaa Euroopassa, pelotella AKP–kriitikoita ja tasoittaa poliittisen islamin tietä Eurooppaan.

 

Kiitos

Hämis

Puhdas vesi – ihmisoikeus vai miljardi bisnes?

Puhdas vesi on yksi elämän perusedellyksistä. Ilman vettä mikään elämä ei ole mahdollista pitkällä tähtäimellä. Slovenian hallitus on ensimmäisenä EU-maana kirjannut veden perustuslakiin ihmisoikeudeksi, jolla ei saa tehdä kauppaa.

Elämän neste: Vesi

Ihminen voi elää muutamasta päivästä jopa viikkoihin ilman ravintoa, mutta ilman vettä elämä loppuu muutamassa päivässä. Tämän tosiasian ovat jotkut maat maailmassa ottaneet tosissaan ja esteetön pääsy puhtaan veden lähteelle on määritelty ihmisoikeudeksi.

EU–alueella perustuslakiaan muutti ensimmäisenä Slovenia, jonka kansalaisilla on ollut vuoden 2016 aikana pidetyn äänestyksen (jaa 64-0 vastaan) jälkeen perusoikeus veteen. Lakiin kirjattiin seuraava kohta:

”Vesivarat ovat julkista varallisuutta, jota hoitaa valtio. Vesivaroja käytetään esisijaisesti ja kestävästi kattamaan kansalaisten juomaveden käyttö sekä kotitalouksien vesihuoltoon. Näin ollen kansalliset vesivarat eivät ole kauppatavaraa”.

Slovakia näytti suuntaa

Slovakia kielsi pohjavesiensä viennin ulkomaille jo vuonna 2014 turvatakseen kansalaisten vesihuollon. Näiden maiden lisäksi on maailmassa muutama muu maa, jotka ovat tehneet YK:n lausuman (Resolutio 64/292 – 2010) veden ihmisoikeudellisen statuksen tunnustamisen mukaisen ratkaisun ja tehnyt vedestä perusoikeuden. YK-päätöslauselmasta äänestettäessä Suomi oli yksi sitä puoltaneista 122 maasta!

Peruslaillisen oikeuden veteen ovat varmistaneet perustuslaissaan:

Afrikka:

Kongo, ”(…) the right of access to drinking water (…) are guaranteed”. (2006)

Egypti, ”(…) clean water (…) are guaranteed rights.” (2012)

Kenia, ”(1) Every person has the right (b) to accessible and adequate housing, and to reasonable standards of sanitation; (d) to clean and safe water in adequate quantitites;” (2010)

Marokko, ”The state, public institutions and local authorities work to mobilize all means available to facilitate equal access for the citizens to the conditions allowing them to enjoy the rights: (…) to access to water and a healthy environment, [and] sustainable development (unofficial translation)” (2011)

Niger, ”Everyone has the right to life, health, physical and moral integrity, to healthy and sufficient food, to drinking water, education and instruction under the conditions defined by the law.” (2010)

Somalia, ”Economic and social rights – (1) Every person has the right to clean potable water.” (2012)

Etelä-Afrikka, ”(1)Everyone has the right to have access to (…) b) sufficient food and water;” (1996)

Tunisia, (art. 39) refer to the human right to water. (2012)

Uganda, b) all Ugandans enjoy rights and opportunities and access to education, health services, clean and safe water, work, decent shelter, adequate clothing, food security and pension and retirement benefits. (1996)

Zimbabwe, ”Every person has the right to: (a) safe, clean and potable water;” (2013)

Amerikka:

Bolivia, ”Every person has the right to water and food.(unofficial translation)” (2009)

Ecuador, ”The human right to water is essential and cannot be waived” (2008)

Meksiko, ”Everyone has the right to the access, the availability and the sanitation of water for a suffisient, safe, acceptable and affordable personal and domestic consumption.” (2012)

Nigaragua, ”The State shall promote, facilitate and regulate the provision of basic public services of energy, communication, water, transport, road infrastructure, ports and airports to the population, and the access to them is also an inalienable right.” (2005)

Uruguay, ”Water is a natural resource essential for life. Access to drinking water and access to sanitation are fundamental human rights.(unofficial translation)” (2004)

Aasia:

Maleviivit, ”Economic and social rights.
Every citizen has the following rights pursuant to this Constitution, and the State undertakes to achieve the progressive realisation of these rights by reasonable measures within its ability and resources: (a) adequate and nutritious food and clean water; (f) the establishment of a sewage system of a reasonably adequate standard on every inhabited island” (2008)

Eurooppa:

Slovenia, ”Vesivarat ovat julkista varallisuutta, jota hoitaa valtio. Vesivaroja käytetään esisijaisesti ja kestävästi kattamaan kansalaisten juomaveden käyttö sekä kotitalouksien vesihuoltoon. Näin ollen kansalliset vesivarat eivät ole kauppatavaraa”. (2016)

Oseania:

Fiji, ”Right to adequate food and water : (1) The State must take reasonable measures within its available resources to achieve the progressive realisation of the right of every person to be free from hunger, to have adequate food of acceptable quality and to clean and safe water in adequate quantities. (2013)

Euroopan Unionin reaktio

EU teki vuonna 2013 lisenssioikeudellisen päätöksen, jolla mahdollistettiin Euroopan alueen vesivarojen yksityistäminen. Tämän suunnitelman tultua kansan tietoisuuteen alkoi vastaliike, joka keräsi useiden kansalaisaktiivien ja järjestöjen kautta 1,8 miljoonaa allekirjoitusta EU–kansalaisaloitteeseen ”Vesi on ihmisoikeus” (Wasser ist ein Menschenrecht). EU–komissio ei käsitellyt aloitetta. Kuitenkin EU ei ole määritellyt osavaltioidensa vesipolitiikkaa yksityistämisen kohdalta sitovaksi, joten Slowakian perusoikeusjulistus on laillinen.

Suomi

Suomen perustuslakiin on kirjoitettu:

Pykälä 19
”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.”

Onko Suomen linja vesihuollon järjestämisessä erisuuntainen edellä mainittujen maiden kanssa vain sen takia, että Suomi ei halua kuulua edellä mainittujen maiden kanssa samaan viiteryhmään vai onko kyseessä poliitikkojen välipitämättömyys kansalaistensa tulevaisuudesta tai jopa päättäjien käsittämätön typeryys ja läpikorruptoitunut idiotismi?

Lopuksi 30 minuuttia Saksan television tekemän dokumentin varoituksia vesihuollon yksityistämisestä läpi koko Euroopan.

Onko tämä se mitä suomalaiset haluavat vesihuoltonsa olevan?

Kiitos
Hämis

”Minä vedin valheen verkon säikeestä ja nyt kaikki on paljastunut”

Ranskalaisella Canal+ kanavalla Les Terriens du samedi–ohjelmassa (Lauantai Maan asukkaat ) 9. maaliskuuta 2019 journalisti Thierry Ardisson kysyi Philippe de Villiers:iltä, että tunsiko Angela Merkel Euroopan Komission ensimmäisen presidentin Walter Hallsten:in tarinan, kun 13.11.2018 piti Saksan liittotasavallan parlamentissa suuren ylistyspuheensa Hallsteinille. Philippe de Villiers totesi vakavana: ”Kyllä, hän (Merkel) valehteli puheessaan”.

Kannanotto kirjaansa joka lainasi otsikon tähän kolumniin.

Phillippe de Villiers kertoo kirjansa ensi sivuilla perehtyneensä Euuropan Unionin syntyyn ja miksi kirjan nimeksi valikoitui tämä lause. Sivulla 19 hän kertoo keskustelustaan Ranskan pitkäaikaisen ulkoministerin Maurice Couve de Murville:n (1958-1968) kanssa, joka oli ministeriössä jo Charles de Gaulles:in aikoihin. Tämä kesksutelun aikana Couve de Murville puhui USA:n Marshall–suunnitelmasta ja sen hyväksymisen ehdoista, jotka sisältävät täydellisen alamaisuuden antajaansa kohtaan. Merkelin kehumasta Walter Hallsteinista Couve de Murville totesi: ”«Ah l’Europe! L’Europe des pères fondateurs! […] Il vous suffira de tirer sur le fil et tout viendra» – «Mais quel fil?» – «Sur le fil du mensonge.» («Oi Europa! Perustaja isien Europa! Riittää, kun vedämme langoista, loppu seuraa perässä. Mutta mistä langoista? ”Valheen langoista!”)

Arkistot avautuvat.

Eräs Sorbonnen yliopiston professori, jota Phillippe de Villiers ei mainitse suoraan nimeltä, mutta kertoo keskustelusta: ”Couve de Murville eli mukana Eurooppa–projektin ensimmäisestä ääntelystä lähtien. Hän on tiennyt alusta asti petoksesta, taka–ajatuksista, sitoumuksista, tulevasta muodosta ja mädästä taiasta. Lankojen vetäjäksi haluavan on mentävä lähteelle”, sanoi professori. ”Mille lähteelle?” Villiers kysyy. ”Tiedonlähteelle, joka sijaitsee arkistoissa (….) Arkistot eivät ole enää salaisia vaan avattu ja vapaita”, vastasi professori.

Villiers uskoi, että arkistot ovat siinä tapauksessa turvoksissa tutkijoita, mutta professori nauroi tämän uskolle. Kiinnostuneita on hyvin vähän ja syyksi miksi uteliaita on näin vähän, arvioi professori olevan varovaisuussyyt. Kiinnostunut tutkija voisi menettää professuurinsa, työpaikkansa tai kustantajansa. Kysymykseen miksi teema on tabu, Villiers kertoo saaneensa vastauksena: ”Asia on enemmän, kuin tabu. Se on myytti, ideologia, uskon kappale. Kaikki mikä koskee näitä perustajaisiä on julistettu pyhän koskemattomuuden suojaan. Eli viralliseksi totuudeksi”.
Tämän kesksutelun jälkeen Villiers keräsi tutkijaryhmän, jota kutsui ”Brikaadiksi” ja lähetti heidät tiedonlähteelle.

Kirjaansa Villiers on dokumentoinut 28 faksia (111 sivua), jotka todistavat Villiersin kertoman. Totuuden joka ei olisi saanut tulla päivänvaloon. Asiat ja niiden suunnan jotka tunsivat vain harvat sisäpiiriin vihityt. Kenraali de Gaulle, joka ei kuulunut sisäpiiriin, tiesi jo ”France libre:n” perustamisen aikoihin 1940, ettei Jean Monnet ollut hänen puolellaan. Monnet edusti USA:n etua ja näki Hitlerin kanssa yhteistoiminnassa olleen kenraali Pétain:in samalla tavalla vihollisekseen, kuin de Gaullen.

Phillippe de Villiers ”prikaatinsa” kanssa löysi arkistojen kätköistä dokumentteja, jotka esittävät yksiselitteisesti, että de Gaulle oli oikeassa Monnetin suhteen. Jean Monnet oli yhteistyössä CIA:n kanssa ja hänen tehtävänsä oli: Euroopan perustajaisä”. Robert Schumann oli loppulta vain toinen viulu, joka vaihtoi puolta tarvittaessa, mutta lopulta ajoi Amerikan etua maksusta.

Tutkijoiden pelottomuus

Saksan kielisellä alueella nousi vuonna 2001 Andreas Bracher esittämään kysymyksiä Eurooppa–ideologian pyhyydestä. Bracher esitti kahdessa artikkelissa (2010 – 2011) aukottomasti Monnetin verkostot ja työnantajat Eurooppa–projektin alkumetreillä. Phillippe de Villers jatkoi Bracherin avaamaa latua ja todista saman CIA–kytköksen ja maksetun ”Euroopan isän”–roolin. Lisäksi Walter Hallstein:in, entisen kansallissosialistisena kouluttajaupseerin, roolin ”Uuden Euroopan” juristisena asiantuntijana, joka oli myös ameriikkalaisten palkkalistoilla.

Ne jotka ovat todella halunneet tietää asioista ei Villiersin kirja putoa suoraan taivaista hämmästyneeseen päähän, mutta useita julkisuudelta säästyneitä asioita nousee esiin. Tästä esimerkkinä, että Jean Monnet ei kirjoittanut elämänkertaansa itse, vaan Kennedyn toimeksiannosta ja Ford Foundation:in (Ford säätiö) maksamana kirjan kokosi historioitsijoiden joukko.

Mitä Monnetin elämänkerta kertoo

De Villiers kertoo miten pääsi salaisuuden jäljille. Tämä tapahtuma on esimerkillinen: Hänen useat henkilösuhteet, joihin on joutunut tai päässyt elämänsä aikana, hänen kuuntelemisen taitonsa, uskomaton muistinsa ja pieni annos sopivaa huumoria varmistaa, että mies osaa vielä vuosienkin jälkeen yhdistellä asioita ja muodostaa niistä kokonaisuuksia. Näistä syistä on Villiersin onnistunut saavuttaa enemmän, kuin arkistot kertovat kaikille sitä tutkiville.

Villiers oli opiskeluaikanaan tavannut Jacques Chapsal:in, joka oli hänen poliitiikan professori. Näiden kahden keskustellessa paikalle oli pöllähtänyt modernin historian professori Jean–Baptiste Duroselle, joka oli kirjoittanut kansainvälisiä suhteita käsittelevän perusteoksen. Duroselle tunsi jokaisen opiskelijan kampuksella. De Villiers jää keskustelemaan kahden professorin kera ja pääsee näkemään Jean Monnetin elämänkertateoksen alkusysäyksiä.

Chapsal kysyy Duroselta: ”Ja mitä elämänkerralle kuuluu? Edistyykö se?”
Duroselle: ”Kyllä. Opiskelijat tekevät kovasti töitä. Me jaoimme vastuuta”.
Chapsal: ”Tämä teos on varmasti tärkeä säätiölle ja Amerikalle”.
Duroselle: ”Kyllä, mutta vielä tärkeämpää, rakas Jacques, on Euroopan yhdentyminen. Eurooppa tarvitsee uutta vauhtia, uuden lähdön”.

Toisessa yhteydessä ranskalainen diplomaatti ja poliitikko Jean Francois–Poncet sanoo: ”Jean Monnetin muistelmissa on se ”pieni punainen kirja Euroopan yhdistymisestä”, jonka me tarvitsemme kipeästi”.

Kenelle tämä kirja oli tärkeä?

Phillippe de Villiers esitti kysymykset: Kuka oli kirjaprojektin takana? Kuka sen maksaa? Kuka sen kirjoittaa? Ja pian kävi ilmi, että Eric Rousselin kokoamassa Jean Monnetin elämänkerrassa tulee vastaan suhdeverkkoja purkaessa nimiä toisensa jälkeen. Suhdeverkoston ihmiset nostivat uusia kysymyksiä. Keitä he olivat? Mikä oli heidän funktio tapahtumissa? Mihin heidän suhdeverkkonsa veisi? Kenen etuja he ajoivat? Kenen palveluksessa he olivat ja kuka heille maksoi palkkaa?

Tätä kysymysten tulvaa selvittäessään Villiersille selvisi useiden kuittien kautta, että USA oli työn maksaja ja tilaaja. Tämän lisäksi Villiersillä oli tarvittavaa taustatietoa ja rohkeutta julkistaa tietojaan. De Villiers tiesi, ettei Ford–säätiö ollut varsinainen maksaja, vaan toimi CIA–kulissina. Monnetin elämenkerran tekijöiksi Villiers tiesi professori Durosellen oppilaat. Pierre Gerbert, Eric Wetsphal, André Kaspi ja Richard Mayne ”toimivat, kuin koneet, jotka loivat tutkimuksen, kerronnan ja kirjeenvaihdon”. Jean Monnetia itseään teos ei juuri kiinnostanut. Lopullinen kirjallinen ulkoasu syntyi kirjailija Francois Fontainen kynästä. Mies joka näki Rooman valtakunnan esikuvaksi loppuun viedylle Euroopan Unionille.

EU on osa suurta suunnitelmaa maailman hallituksesta?

Jean Monnetin elämänkerran lopussa on kappale, jonka hän on itse kirjoittanut. De Villiers selittää, ettei Euroopan Unioni itsenään ole tavoite. Tärkeää on, että eilisen vanhat valtiot eivät kykene itsenäisyytensä kautta ratkaisemaan nykypäivän ongelmia. Euroopan Unioni on askel, puolimatkan krouvi, matkalla huomisen maailman organisaatiomalliin. Tässä vaiheessa de Villier nostaa esiin maailman hallituksen, globaalin maailman, jossa kansat ovat vapautettu itsenäisyydestä, demokratiasta ja roduista sekä kansoista. Unelma planeetan kattavasta kontrollista, ihmisiä hallitsevasta tekniikasta, kaiken kattavista markkinoista, jotka verhoutuvat ikuisen rauhan ja rajattoman yksilöllisen vapauden kaapuun.

”Pehmeä hyvin selitetty nepotismi”, sanoo Jacques Delors myötäillen. De Villiersin kirja on löytänyt jo useita lukijoita Euroopassa. Kirjailija on esiintynyt useissa televisiolähetyksissä, joissa on puolustanut itseään ja sanomaansa jopa vihamielisiä journalisteja vastaan kiitettävästi. Philippe de Villiersin kirjasta ei toimittajien mukaan ”löydy mitään uutta” tai se on leimattu ”salaliittoteoriaksi”, jopa ”valheeksi”.

Kuitenkin de Villiers näyttää missä todelliset salaliittolaiset lymyää, kenellä on motiivi salaliittoon ja mitä nämä salaliittoilijat ovat tähän menessä saavuttaneet sekä raottaa verhoa salaliittoilijoiden suunnittelemaan tulevaisuuteen.

Lainauksia

”Monnetin tehtävä oli luoda Eurooppa, joka vastaa Amerikan tavoitteita – instituutioissa, kaupallisesti ja kulttuurinsa kautta” (de Villiers, sivu 117)

”Se mitä tästä kaaoksesta nousee esiin, on salaisuuden verkko, joka peittää tekstien valmistelun. Virallisen valmistelun ulkopuolella ei pysytä instituution raameissa. Schuman kertoi myöhemmin: ”Jean Monnet työntekijöineen, jotka viettivät useita kuukausia hiljaisuudessa ja ilman lehdistöä pienessä hotellissa der Rue de Martignac:illa ja tulivat ulos Euroopan hiili- ja teräsunioni esityksen kanssa. (de Villiers, sivu 134)

”Tämä hallinto tekee työtään jo 30–luvulta, ei ”Euroopan rakentamiseksi” eli ihmiskunnan historiallisen jatkumisen varmistamiseksi, vaan päinvastaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki emotionaaliset yhteisöt on haudattava, kaikki kiinnepisteet ja perustavaa laatua olevat rajat on murskattava. Tässä ei ole kyse Euroopan kehittämisestä, vaan globaalin historiattoman ja muodottoman pelikentän muodostamisesta. Pelikentän, jonka asuttamat ihmiset ovat vaihdettavissa” (de Villiers, Sivu 218)

Jäämme odottamaan löytyykö Suomesta kustantaja, joka uskaltaa suomentaa tämän kirjan suomalaisten luettavaksi. Ennustan tälle kirjalle suurta lukijakuntaa!

Kiitos
Hämis

Otteet kirjasta: Philippe de Villiers: J’ai tiré sur le fil du mensonge et tout est venu. Paris Fayard, 2019