EU:n Unkaria ja Puolaa vastaan nostamat kanteet myös Saksalle, Ranskalle ja jopa Suomelle?

EU on hakenut varastostaan ”Ison Bertan”, joka on suurin ase mitä komissiolla on jäsenmaita vastaan: Artikkeli 7. Artikkelin, jolla voidaan jäsenmaalta viedä äänestysoikeus, jos tämä tai nämä ”loukkaavat törkeästi EU:n perusarvoja”. Tämä päätös ei koske pelkästään Puolaa ja Unkaria, koska samanarvoisuusperiaatteen mukaan EU:n tulisi aloittaa sama prosessi myös Saksaa, Ranskaa, Espanjaa, Kroatiaa, Romaniaa, Maltaa ja Slovakiaa ja kenties jopa Suomea vastaan.

Puola:

Puolan ”törkeä loukkaus EU:n arvoja” vastaan on eläkeikän laskeminen 65 vuoteen korkeimman oikeuden tuomareilla. Tämä ei riko mitään EU-sääntöä, mutta komissio olettaa, että eläkeiän laskemisella saadaan poistettua poliittisesti epämiellyttäviä tuomareita. Tämä ”puhdistus” on EU:n sääntöjen vastainen komission mielestä.

Puolan puolustus vetoaa siihen, että tämä uusi sääntö koskee vain kommunistisen vallan aikana uransa tuomareina aloittaneita. Puolan puolustus vetoaa Itävallassa natsien tuomareina ja virkamiehinä toimineiden ”puhdistukseen”, joka sekin tehtiin liian myöhään.

Unkari:

Unkariin kohdistuvat syytteet ovat monisyisempiä, mutta tyhjä tynnyri kolisee sitä kovemmpin mitä suurempi se on. EU-parlamentti tukee väitteensä yhden unkarilaisen vihreää puoluetta edustavan EU-parlementaarikon kertomukseen, ettei Unkarin hallitus ole kuullut säädetyssä määrin kansalaisjärjestöjä tehdessään muutoksia perustuslakeihin. Unkarin hallitus käyttää uutta lakia avustusjärjestöjen ihmissalakuljetukseksi luokiteltavan toiminnan vastaiseen taisteluun. Tästä yksinäisen taistelun EU-komissio on ottanut silmätikukseen, vaikka ihmissalakuljetus ja sen avustaminen on laitonta kaikissa EU-maissa.

Yhdessäkään syytöksessä Unkarin tapauksessa ei ole konkrenttisen rikkomuksen tunnusmerkkejä, vaan pelkkiä oletuksia siitä, että kansallinen lainsäädäntö rikkoo ”EU:n arvoja”. Jos EU-parlamentti komission johdolla käyttää epämäärisiä ”EU:n arvoja” mittarina määrätessään rangaistuksia jäsenvaltioille tulee samalla avattua ovi rajattomalle totalitääriselle ajatusmaailmalle.

Jos EU-parlamentti, komissio erityisesti EU-kansalaiset hyväksyvät ”häilyvien arvojen” pohjalta annettavat rangaistukset on tasapuolisuuden nimissä on tutkittava kaikkien jäsenmaiden toimintaa ja lainsäädöntöä, sekä nostettava vastaavat syytteet ”arvoja rikkoneita” maita kohtaan.

Slovakia ja Malta:

Näissä molemmissa maissa on tapettu Internetissä vaikuttava bloggari, joka pääsi hallitukseen asti ulottuvan korruptioepäilyn jäljille. Näitä murhia ei ole tähän päivään mennessä selvitetty. Tästä korruptiosta olisi kenties houkuttelevaa päästä eroon niinkin yksinkertaisesti, kuin varhaiseläkelailla, kuten Puola teki.

Romania:

Romania on EU:n korruptoitunein maa. Maan sosialistisen puolueen johtaja on jo tuomittu korruptiosta, mutta häärii silti eduskunnan puhemiehenä ja pitää halliutsta rautaisessa otteessaan. Maassa on myös estetty useiden poliiseja vastaan nostettujen rikosilmoitusten käsittely. Pahoinpidellyksi on joutunut joidenkin tietojen mukaan jopa 500 hallituksen korruptiota vastustaneesiin mielenosoituksiin osallistunutta kansalaista. Sisäministeriö on julistanut kaikki ilmoitukset salaisiksi.

Lieneekö sattumaa, että kolmea mainittua maata johtaa sosiaalidemokraatit ja Puolassa, sekä Unkarissa on oikeistohallitus. Tässä kohtaa ei tarvitse olla salajuoniteoreetikko, jotta näkee yhteyden kahden erillaisen tavoitteen välillä, varsinkin neoliberaalien johtaman EU-parlamentin ja samalla idologialla varustetun EU-komission ja kolmen maan hallitusten välillä?

Tämä selektiivinen antiaktiivisuus haisee taivaaseen asti. Uutta asiaan tuo se tieto, että myös Saksaa ja Ranskaa kohtaa tulisi nostaa syytteet, jos käytännöksi ja mittapuuksi otetaan Puolan ja Unkarin kohtelu. Tätä emme tule kuitenkaan näkemään. Sen odottaminen olisi liian suurta naiviuutta. Saksa ja Ranska ovat pitäneet EU:ta omaisuutenaan jo vuosikymmeniä ja sen tunnustaminen antaa uuden näkökulman brittien erohaluille ja viivystystaistelulle, jossa EU jää auttamattomasti hopealle. Brexitin aiheuttama turhautuminen saattaa olla osasyynä pienten maiden kimppuun hyökkäämisessä.

Saksa:

Saksassakin on huomattu, että EU-parlamentti näki korkeimman oikeuden tuomareiden eläköittämisessä poliittisia värejä ja ”raskauttavan arvojen loukkauksen”. Tämä sama näytelmä on näytelty myös Saksassa, kun poliittisin motiivein erotettu turvallisuuspalvelun johtaja sai lähteä paikaltaan. Hän ei tehnyt mitään rikosta, vaan kertoi oman, hallituksen linjaa vastustaneen, mielipiteensä julkisesti.

Miehen teko oli itseasiassa juuri sitä mitä turvallisuuspalvelun johtajan tuleekin tehdä. Häntä tulisi onnitella tehtävänsä hyvästä hoidosta, eikä erottaa vain koska sai hallituksen ja erityisesti sen johtajataren näyttämään naurettavilta. Lieventävänä asianhaarana ei pidetty sitä, että Merkel ja hänen hallituksensa valhe, jonka syytetty alisti totuuden valolle.

Se, että Saksassa on kyse vain yhdestä miehestä ei tee eroa Puolan tapaukseen, vaikka siellä putoaa useampia päitä. Jos otetaan huomioon, kuinka monta turvallisuuspalvelun virkamiestä johtajansa erottamisen ”Älä kävele varjoni päällä!”-viesti tavoittaa, on vaikutus jopa suurempi, kuin 65 vuoden ikärajassa.

Ranska:

Ranskassa käydään Saksasta puuttuvaa ”ajojahtia” oppositiojohtajaa Marine Le Peniä kohtaan. Tämä näytelmä on saanut jopa Stalinistiset mittakaavat, kun Le Pen joutuu mielentilatutkimukseen. Le Penin rikos oli arvostella islamistista terrorismia ja näiden tekojen kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa. Le Penin kimppuun käydään ”lasten alistamisesta väkivaltaisella materiaalilla”.

Koko prosessi on lainvastainen, koska se rajoittaa sananvapautta, joka on jokaisen demokraattisen perustuslain erityissuojelussa. Sananvapaus on yksi demokratian peruspilareista, eikä sitä voi lyhentää saamatta aikaan vinoa systeemiä. Sanavapauden rajoittamisrikoksista on totuttu syyttämään, varsinkin oppositiopoliitikoiden hiljentämiseksi, Turkkia ja Venäjää. Mainittujen toiminta on siirtänyt nämä kaksi maata oikeusvaltioiden joukosta niiden joukkoon, joiden kuvia näytetään pelokkaille kansalaisille esimerkkinä, että ”pahemminkin voisi olla!”.

Ranskan metodit ovat suoria kopioita Putin-Erdogan-linjalta, mutta ilmeisen demokraattisia, koska tähän ei ole puututtu EU-parlamentin toimesta. Oikeastaan EU on muuttunut tässä tapauksessa Neuvostoliitoksi, joka rankaisee ideologiasta keskustelusta ja varsinkin kritisoijia tuomitaan mielisairaiksi. Tämä lienee enemmän, kuin 65 vuoden eläkeikä?

Kroatia:

Myös Kroatia on ”arvojen rikkojien”-joukossa. Maa kieltäytyy järjestelmällisesti myöntämään kansaoikeudellista merirajaa Slowenian hyväksi. Tässä riisassa EU-komissio ei näe mitään hälyyttävää, eikä puututtavaa. Tämä siitä huolimatta, että välimiesoikeus oli asetettu sopimaan riitaa tuloksettomasti.

Tälläiset rajariidat ovat historiassa muuttuneet nopeasti ja erittäin herkästi sodiksi, mutta sodan uhka ei häiritse EU-komissiota. Voidaako tästä vetää johtopäätös, ettei rauha ole enää EU-arvojen mukaista, kun sitä voi uhata?

Kreikka:

Kreikan ja Makedonian, joka ei ole EU-jäsen, välillä on vastaava riita nimestä. Kreikka on estänyt veto-oikeudellaan vuosia Makedonian pääsyn EU-täysjäseneksi. Se, että Ateena on omaksunut linjan joka kieltää itsenäistä maata valitsemaan oman nimensä itse on loukkaus ”rauhanomaista yhteiseloa Euroopassa”-arvoa vastaan.

Espanja:

Espanjassa on myös tehty ihmisoikeusloukkauksia, jotka rikkovat useampaakin EU-arvoa. Espanja on ainut maa Euroopassa, jossa istuu oppositiopoliitikoita vankilassa. Nämä vangit ovat mielipidevankeja, mutta heidän kiinnipitämisensä ei riko ”Komission arvoja”. Syytetty järjesti rauhallisen kansaäänestyksen Katalonian itsenäisyydestä, jonka lopputulos ei miellyttänyt Madridin herroja. Selvästi poliittisesti latautunutta ajojahtia tai arvopolitiikkaa?

Suomi:

Suomi EU:n ihmisoikeustuomioistuimen suurtyöllistäjänä on varmuudella rikkonut sen seitsemää arvoa omalla arvottomalla armottomuudellaan. Suomeen voisi suositella Puolan-mallia terästettynä hyppysellisellä Unkarin paprikaa!

EU-komission ja parlamentin kuurupiilo

Kaikissa näissä edellä kerrotuissa tapauksissa on ”arvoloukkaus ollut maansisäinen”, joten EU-komissio ja parlamentti istuivat, kuin kolme apinaa ”näkemättä, kuulematta ja sanomatta” mitään.

”Ne ovat sisäisiä ongelmia”, ”bilatraaleja kiistoja” tai ”asioita, jotka eivät riitele EU-lakien kanssa”, siksi kukaan ei reagoinut mitenkään. Näistä ”ongelmattomista ongelmista” kasattua taustaa vastaan näyttäisi loogiselta, että EU-komissio ja parlamentti jatkaa kuurupiiloaan omassa kuplassaan ja antaa Puolalle ja Unkarille rauhan selvittää ”omat sisäiset ongelmansa”!

 

Kiitos

Hämis

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “EU:n Unkaria ja Puolaa vastaan nostamat kanteet myös Saksalle, Ranskalle ja jopa Suomelle?

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s