Pyhä Juhannus

Jokainen suomalainen tuntee paineen, jonka lähestyvä juhannus tuo tullessaan. Tämä epävarmuuden tunne kasvaa mitä lähemmäksi juhannus hiipii. Kalenteri kotona, siinä keittiössä ja se työpaikalla, ne muistuttavat päivittäin, että kohta se on täällä etkä ole valmis kohtaamiseen. Onko kaikki mahdollinen tehty ? Onko kaikkea riittävästi ? Mitä olet unohtanut ? Tämä kaava toistuu ja toistuu. Jotkut tulevat paineen kanssa toimeen, hoitavat asiat asiallisesti ja silti kaikki menee pieleen. Kukaan ei tiennyt, että Täti Aino tulee myös käymään. Hänen piti olla Kanarialla.

Se on taas aika! Herätkää hössöttämään!

Ihmisen elämä koostuu sykleistä. Suomalaisen elämä koostuu juhannuksista. Juhannusmuisto on arvokkaampi, kuin joulumuisto. Luonto kukkii, kuten morsian, sininen taivas kilpailee morsiamen silmien kanssa lisäksi vielä loputonta valoa siinä resepti. Ota kuva. Tallenna muisto silmistä, hymystä tai oksenna sielusi ulos koivusta tukien, käy melkein hukkumassa vaatteet päällä ja polta takkisi selkä nuotiokuivatuksessa. Jokainen muisto yhtä tärkeä, jopa se mölkyn pelaamisen aikana tapahtunut väärinkäsitys ja siitä seurannut yleinen epäjärjestys. Senkin lopetti luonnon juhannustaika, aikanaan.

Minulla on juhannushämmennys! Kakkosvaiheen myöhäispuberteettinen juhannushämmennys. Tautiluokituksena ei riitä eläkkeeseen! Se on tiedejulkaisujen mukaan ihan normaali olotila tämän ikäiselle miehelle. Puolen sataa juhannusta jännityksellä, kärsimättömästi tai muuten vaan kauhusta jäykkänä, odottaneella miehellä on perspektiiviä ja antiperspiranttia nähdä ja haistaa juhannuksen sisuksiin. Ehkä sinullakin on oikeus ? Istu alas, ja muistele. Kuinka monta kertaa odotus oli positiivisen uteliasta ja kuinka monesti tiesit, että juhla tulee olemaan kärsimys ?

Istuin alas pohtimaan juhannushämmennyksen aikaan saajaa. Huomasin tulevaa juhannusta miettiessä, ettei juhannuskokemukseni perustu katkeamattomaan perinteeseen. Juhannusperinne ei lähtenyt viidentoista vuoden matkalle maailmalle. Juhannusperinteestä löytyy samanlainen aukko, kuin työhistoriassa! Aika jota ei ole! Viisitoista vuotta on pitkä aika ilman auringon valon tanssia koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Kolmenkymmenenviiden juhannuksen ensimmäiset meni iloisesti ilman hämmennyksiä, kunhan ruokahuolto piti kutinsa. Muistat kesän, kuuman ja valoisan. Se oli niitä ensimmäisiä tuokiokuvia. Ensimmäisiä muistoja, jotka aivot luokitteli säilyttämisen arvoiseksi. Heräsit lastenvaunuista pihakoivun alla. Varjo kasvoillasi eli tuulen mielen mukaan. Aurinko tuntui iholla. Se kutitti. Sen voima oli muistiin merkitsemisen arvoinen. Hymyilit iloisena tervehtivälle kesälle. Se oli onnea yksikertaisimmillaan. Puhdasta iloa. Mökistä kuului mölinää, muttet vielä ymmärtänyt sitä, eikä se häirinnyt. Auringon valo tanssi koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Tästä alkoi hallitsematon alamäki. Taustamelu nousi hyvinvoinnin kanssa kilpaa ja puhekyvyn rankan harjoittelemisen lopputuloksena oli tuon taustamelun käsittämättömyyden ja turhuuden käsittäminen. Se lienee hetki, jolloin koin ensi kerran juhannushämmennystä, kun lopulta tajusin juhannusperinteen syvimmän salaisuuden. Sitä ei ole tai se on helvetillisessä kännissä ja ölisee. Se heittää tikkaa tai pelaa pölkkyä ihmisten joiden kanssa ei tule toimeen ja loppu illasta väittelee jostain turhaakin turhemmasta melkoisella metelillä. Mökkielämä on ihanaa ja on vielä juhannus.

Meillä ei juuri ryypätty. Meillä niitettiin mökin peltoja. Istutettiin hyötykasveja. Oli mansikkaa. Oli perunaa ja sipuleita. Juhannukset meni rauhallisesti veistellessä ja muissa leikeissä. Kohokohtia lienee serkkupojan kanssa leikityt sotaleikit, joita mummo sodan eläneenä ei katsonut hyvällä. Ehkä serkkulikan kaverin vihreät silmät voittaa sodan ? Ainakin ne voittaa yöllä maaseudun rauhassa kävellyt 32 kilometriä, kun kuski jätti Saarijärvelle. Joka tapauksessa auringon valo tanssi koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Sitten tuli se suuri ensimmäinen. Menetit juhannusneitsyytesi. Kyllä se pitäisi muistaa. Ensimmäinen juhannus, jolloin sai tehdä mitä halusi. Se jolloin sinut uskallettiin päästää yksinäsi radalle tai jätettiin huoletta kotiin, kun muu jengi lähti mökille. Tämä on vaikea. Kuitenkin melkoisella varmuudella uskallan väittää, että tapahtumapaikkana oli Kivenlahden rantakalliot. Metsäinen kalliorinne ja ranta veti nuoria puoleensa. Vedettiin kännit ja tiirailtiin neitoja. Normaali nahistelut ja draamat valuneiden ripsivärien takia kuului ohjelmistoon. Poliisiauto ajoi pariin kertaan läpi kallion ja rannan rajalle tehtyä hiekkapintaista kävelytietä. Elämä oli edessä ja kesä kilpaili kauneudellaan teinityttöjen silmien kanssa. Menee heittämällä kolmostilalle listalla. Auringon valo tanssi koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Näiden merkkipaalujen jälkeen neljännelle sijalle on tulijoita. Arvotusprosessi saa moraalisen sivujuonen. Se on välttämätön. Sitä ei voi kiistää, koska on arvotettava, onko kaunis muisto arvokkaampi, kuin hölmöily ja örvelletty legenda ? Juhannusrakkaus täyttää itseoikeutetusti toisen tilan ja tulihan neidon silmät jo mainittua (Hämiö) Kaunis, kuin aurinko ja auringon valo tanssi koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Olisiko neljäs Espanjan Blanesissa kahden Euroopan Mestaruus kilpailun väliviikonlopuksi osunut juhannus. Minä olin niin pollea moottoriurheilija ja osa tiimiä. TNT oli juoman nimi brittibaarissa lähellä rantaan rajoittuneelta leirintäalueelta, jossa matkailupakettiautomme oli panttina. Hauskaa oli vaikka joka nurkka oli täynnä brittejä. Britit on kovia ja omaavat pitkät perinteet moottoripyörä trialin keksijöinä ja trial–kuskit ovat automaattisia ystäviä. Trial kuskit ovat todellisia herrasmiehiä, jotka pitää juottaa konttauskuntoon puolin ja toisin. Aamu oli tunkkainen, eikä silloin auringon valo ei tanssinut koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Olisiko neljäs sittenkin se juhannus savossa. Pienellä saarella, joka kuului ystäväni suvulle. Jakamaton perikunta lienee oikeustermi ja kaikilla oli käyttöoikeus. Kaikki aineet räjähdykseen oli koossa. Kaksi toisiaan vaivoin sietävää sukuhaaraa, viinaa, pieni saari, viinaa, jengiä kaikkien rakennusten nurkat turvoksissa, viinaa, kaksi telttaa, viinaa ja auringon valo leikki koivunlehtien koreografian mukaan tuulen säveltäessä. Ystäväni serkkulikka, siitä väärästä sukuhaarasta, vihreät silmät, vino hymy. Mutta ensin juodaan viinaa ja rähistään!

Jo valmiiksi täydelle saarelle tuotiin kyläkauppareissulta tuntematon pariskunta. Miksi, siitä nousi pieni keskustelu sukuhaarojen kanssa heti rannassa. Vieraat jäivät ja pullot kilisi. Lopulta ystäväni isä Mara makasi nurmikolla selällään välikuolemassa pelkissä shortseissa. Vieras pariskunnan neito nousi epävarmasti ylös lähteäkseen vessaan. Maran luona Ullukka jäi mietteissään seisomaan. Ullukka laski alushousunsa ja istahti Maran naamalle sanoen, että Maralle on näytettävä mitä jää vaille nukkuessaan. Kaikki nauroi, paitsi Mara. Mara nukkui, kunnes räjähti eloon itseään keinuttavan Ullukan alla. Ullukka kumahti selälleen ja jäi makaamaan. Mara kiehui ja tilanne seisoi paikallaan odottamassa räjähdystä. ”Ullukka kus piälle!” huuto laukaisi toiminnan, kuin lähettäjän ase. Mara kirosi huutajaa, joka toisti sanomaansa, kuin juuttunut vinyylilevy ja nauroi väliin. Mara haki kirveen ja lähti kiehuen kohti huutajaa, Ullukan miestä, joka tajusi nousta ja paeta. Kilpajuoksu mökin ympäri alkoi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen johti ”ullukka kus piälle” huutoa toistava ja väliaikanaurava savon intiaani. Toisella tilalla matkasi Mara kiroten ja noituen kirves kädessään ilmassa. Toisen kierroksen jälkeen kisa lopetettiin, juotiin viinaa, kuolemantuomio peruttiin, juotiin viinaa ja juotiin vähän vielä viinaa. Muistan, kuinka vihreät silmät katsoivat nälkäisenä omiani. Muistan, kuinka vino hymy muuttui vietteleväksi. Silloin auringon valo tanssi, teltan kankaassa, koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Vaikea näistä ja monista muista omituisista juhannuksista on valita parhaita. Kaikki yhtä lailla rakkaita, jopa ne mokat, joista joistakin saa kuulla edelleenkin. Ehkä omituisin juhannuskokko olisi jotain merkittävää ? No ei siinä illassa muuta ihmeellistä ollutkaan. Harjakaiset ja juhannus yhdessä on tietysti säästöä. Maisemat ei olisi voinut olla paremmat. Vihreät metsät nousivat satoja metrejä laaksoista ylös vuoren huipulle. Kuvan kaunis lomamökkikylä vuoren rinteellä ja lisää tulossa. Kivistä muuratun ravintolan terassilla kaksi tuhkakuppia päällekkäin. Alempi tuhkakupeista ylösalaisin. Ylemmässä tuhkakupissa palaa juhannuskokko. Pöydällä oli myös kolme lasia votkaa jäillä, kolme avointa olutta ja ääressä kolme iloista miestä. Suomalainen sekä kaksi bulgaaria. Tuhkakupin vieressä oli kolme pientä lippua. Suomen, Kreikan ja Bulgarian liput. Pyhä kolminaisuus, vaikka Bulgarian lippu oli paperille värikynillä väritetty. Saatiin siinä joku makkara ja lihanpala paistettua juhannuskokolla. Mutta auringon valo ei tanssinut koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

Ota näistä selvää, mutta yksi on varma. Olosuhteista johtuen ja niistä riippumatta on selvää, että tänä juhannuksena palataan juurille. Valtionjohdon onnistuneiden yritysten johdosta, ja kautta ollaan, tultu tilanteeseen jossa huolet sekoittaa varjojansa auringon valoon tanssiessaan koivunlehtien koreografiaa tuulen säveltäessä.

PS. Ruokahuolto on myös retuperällä.

Kiitos

Hämis

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s