Sveitsi ja Suomi maailman myllerryksen aattona!

Euroopan Unionin yhtenäisen linjan mukana myös Suomi on rajoittanut kriisiajan varastojaan merkittävästi. Ennen EU:ta Suomi oli valmistautunut ruokkimaan ja huoltamaan kansalaisensa useiden kuukausien ajan. Tämä on EU:n myötä historiaa ja huoltovarmuus on heikentynyt huomattavasti niin Suomessa, kuin Saksassa, jossa valtiovalta on toistuvasti kehoittanut kansalaisiaan varaamaan itselleen elintarvikkeita, vettä, lääkkeitä ja kulustustavaroita pahan päivän varalle.

Sveitsi lähti taas omalle tielleen!

  • Sveitsissä on valtiovalta velvoittanut suuret elintarviketukut varaamaan 6–12 kuukauden varaston tärkeimpiä elintarvikkeita.
  • Tämä sama sääntö koskee polttoainetoimittajia oli kyseessä sitten bensiini– tai diesel–polttoaineet.
  • Useiden yksityisten niittyjen kauppakirjassa on velvoitettu omistaja luovuttamaan maansa viljelyskäyttöön tilanteen sitä vaatiessa.
  • Sveitsin puolustusvoimat on harjoitellut useina vuosina 5.000 miehen vahvuisen joukon kanssa ”EU–alueella tapahtuvan kriisin” varalta suojellakseen maansa rajoja kyseisessä tapauksessa tunkeilijoilta.
  • Sveitsissä säilytetään oman maan rajojen sisällä maailman suurin määrä kultaa kansalaista kohti.
  • Sveitsin oma hopearaha vuodelta 1968 on edelleenkin hyväksyttävä maksuväline.
  • Sveitsissä on suurin osa maailman kullanrikastamoista.
  • Sveitsissä on myös suurin yksittäinen yksityisten sijoittajien kultavarasto. Tämä varanto on pääosin yhden yrityksen Egon von Greyerz:in takana.
  • Verrattuna Englantiin, Ranskaan ja Saksaan on Sveitsillä huomattavasti vähemmän ongelmia siirtolaisiensa kanssa maan sisällä.
  • Sveitsissä on ylemäärin vettä ja sitä on varastoituna sähköntuotannon takia kuivuuden varalle suuria määriä.
  • Sveitsi ei ole lähtenyt sähköisen valuutan käyttöön niin vahvasti, kuin esimerkiksi Suomi ja suomalaiset kortteineen. Sveisissä on normaalia maksaa käteisellä.
  • Sveitsi on ollut kaikissa Euroopan isoissa rähinöissä ulkopuolinen ”turvasatama”.
  • Ja monia muita liittoutumattoman ja itsenäisen suoraa demokratiaa käyttävän maa etuja, joita kaikkia ei tässä voi luetella.

Historia kertoo oman tarinansa!

Sveitsi vältti toisen maailman sodan aikana puoluettomuutensa kautta Euroopan yli pyyhkineen tuhon vimman. Sveitsi auttoi tuhottuja maita sodan jälkeen hyvin kannattavalla elintarvikekaupalla. Tästä kaupasta esimerkkinä muutama kuva myyntiesitteestä, jossa esitellään erillaisia paketteja joita eurooppalaisien sodasta toipuvien maiden kansalaiset, myös suomalaiset, saivat tilata hätänsä helpotukseksi.

Muutama esimerkki Zürichissä sijainneen Hans Meiss nimisen yrityksen tarjonnasta:

Tarjotuista paketeista kaikki olivat toimitettavissa Saksaan ja Itävaltaan. Paketit 47, 53, 67, 68 ja 92 sai tilattua myös Suomeen , Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan, Jugoslaviaan, Tsekkeihin, Luxemburgiin, Englantiin, Italiaan ja Puolaan.

Paketti 47: 500g riisiä, 500g kaurahiutaleita, 500g marmelaadia, 500g kahvia, 500g suklaata, 500g kaakaota, 450g leipomuksia, 100kpl sakariini tabletteja, 400g kestomaitoa, 500g sokeria ja 500g jauhoja. Tämä paketti maksoi 39 Sveitsin frangia, joka teki Suomen markoissa, noin 123.825 markkaa. Tämä määrä vuoden 1947 markkoja vastaa nykyvaluutassa 7.378 euron summaa.

1

Monopol–savukkeita sain tilattua Saksaan ja Itävaltaan 200 kappaleen paketeissa 12 frangin hinnalla. Tässä toimituksessa on huomioitava, että erimaiden miehitysalueille savukkeet tuli eripaikoista. Venäjän ja Englannin miehittämille alueille toimitettiin amerikkalaisia savukkeita ja Ranskan sekä Amerikan miehitysalueille toimitettiin itämaisia savukkeita.

Pakettien hinnoissa oli huomioitu kuljetuksen hinta, mutta toimitusaika ei ollut kiireiselle, koska tilausta sai odottaa 4 – 6 viikon ajan. Tilauksella oli myös vakuutus, joka korvaa takavarikoinnin, tilaajasta riippumattomat voimat ja jopa osavarkauden.

Maksun lisäksi toimittaja kertoo, että joissain maissa joutuu maksamaan tullin ja kotimaan kuljetuksesta erikorvauksen.

Sveitsi on taas oikealla puolella?

Sveitsi näyttää jälleen kerran ottaneen oma suuntansa ja pysyy suurten kiistojen ulkopuolella, kuitenkin varautuen niihin, edellisistä kerroista opitulla tavalla.

Sveitsi ajaa omaa pienelle maalle hyödyllistä itsenäistä ja riippumatonta politiikkaansa, joka johtaa kansalaisten ja maan hyvinvoinnin suojelemiseen, jopa hyvinvoinnin lisääntymiseen muiden tapellessa verissä päin tavan ihmiselle käsittämättömistä syistä.

Kiitos

Hämis

Mainokset

”Antakaa minulle valta hallita rahaa…….”

Negatiiviset korot, käteisen rahan kielto ja konfiskaatiot – Christine Lagardesta tehdään uutta Euroopan Keskuspankin (EKP) johtajaa. Tämä uutinen ei voisi olla huolestuttavampi EU–kansalaiselle, koska IMF–johtaja Lagarden tulevat toimet vaarantavat tavallisen kansalaisen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden.

Uusi tulevaisuus!

EKP–johtaja Mario Dragnin virka–aika loppuu 31. lukakuuta 2019. EU:n johtajat ovat nimenneet Dragnin seuraajaksi Christine Lagarden. Ranskalainen toimii vielä kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtajana. Rahaston, jossa tehtiin hänen johdossa huolestuttavia suuntavetoja:

  • Vuonna 2013 IMF vaati kaikesta yksityisomaisuudesta 10 prosentin konfiskaatiota eli menettämisseuraamusta. Tämä koskisi kaikkia, jopa heikoimpia kotitalouksia, ja takavarikoiduilla varoilla on tarkoitus pääomittaa taloudelliseen ahdinkoon ajautuneita pankkeja.
  • Vuonna 2014 entinen IMF–johtaja Ken Rogoff vaati käteisen rahan kieltämistä, jotta pankkien, valtioiden ja pörssin velkakarusellin rahoitus jatkuisi. Samana vuonna antikäteisaktivisti Larry Summers piti IMF–kokouksessa puheen jossa vaadittiin rangaistusmaksua käteisen käyttäjille ja negatiivisiä korkoja säästöille.
  • Vuonna 2019 IMF vaatii veroa käteisvaroille. Ihmiset tulisi pakottaa käyttämään säästönsä tai siirtämään ne pankkitililleen, jossa valtiot ja keskuspankit voisivat rokottaa säästöistä tarvitsemansa pääoman.

Ranskan tauti!

Ranska presidenttinsä Emmanuel Macronin johdolla esittää Euroopan johtajaa Brexit–äänestyksen jälkimaininkeissa. Tuleva IMF–johtaja Lagarde on näin Macronin ja ranskalaisten unelmien ehdokas, vaikka todellisuudessa Ranska on kaikkea muuta, kuin EU:n ”Grand Nation”.

Ranska on kriisivaltio monellakin tasolla. Macronin asettama poikkeustila on levinnyt järjestyksenpidosta käsittämään sosiaalisen ja taloudellisen elämän. Ranska vaarantaa korkealla velkatasollaan euroa enemmän, kuin muut yhteensä. Johtajuuden sijaan tulisi Ranska mainita samalla hengenvedolla, kuin Kreikka, Portugali ja Espanja.

Lagarde!

Ranskalaisen Lagarden tehtävä EKP:ssa on pitää yllä löysän rahan politiikkaa, luoda välineet euro–maiden velkojen yhteisvastuuliistamiseen ja varakkaiden maiden varojen siirto heikommille. Näin Macron pelastaisi itsensä ja valtionsa lopulliselta laskulta.

Saksan rintama!

Saksan liittotasavallan kansleri Angela Merkel teki Macronin kanssa lehmänkaupat. Merkel sai oman suojattinsa von der Leyenin EU–komission johtoon ja joutui myöntymään Lagarden pääsyyn EKP:n luutorniin valuutan vartijaksi.

”Antakaa minulle valta hallita rahaa ja minulle on yhden tekevää kuka laatii lait”. Macron on tämän Rothschild–lainauksen vankkumaton kannattaja ja tietää mitä tekee. Olihan mies aikoinaan Rothschild&Co–työntekijä. EKP:n harjoittama nollakorkolinja ja 2,8 biljoonan euron osto–ohjelma ovat maksaneet Euroopan hyvinvoinnin, inflaation, säästöjen tuhoamisen ja vanhuudenturvan katoamisen. Useissa maissa, kuten Saksassa ja Itävallassa, ei neljänneksellä palkansaajista ole ollenkaan säästöjä ja noin puolella ei kuukauden lopussa ole yhtään rahaa tilillä.

Voltaire!

Jos Lagarde toteuttaa IMF–johtajana tekemänsä ehdotukset EKP–johtajana Euroopan laajuisesti liittyy peliin kolmas ranskalainen Voltaire, joka sanoi aikanaan:

Ennemmin tai myöhemmin paperiraha palaa alkuperäiseen arvoonsa – nollaan!”

 

Kiitos

Hämis

Euroopan Unioni pakotetaan muuttamaan pakolaispolitiikkaansa?

Mediatietojen mukaan Euroopan Unioni on haastettu Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC) vastaamaan ihmisoikeusrikkomuksista harrastamansa pakolaispolitiikan takia. Kahden tunnetun ihmisoikeusasianajajan nostama kanne syyttää EU:ta välimerellä tuhansien pakolaisten hukkumisesta. Asianajajat ovat koonneet 245–sivuiseen raporttiinsa ”mahdollisia todisteita” muista rikoksista ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan.

Ihmisoikeusasianajajien ryhmää johtaa Omer Shatz, joka on kotoisin Tel Aviv:ista ja espanjalainen Juan Branco. Omer Schatz on profiloitunut Israelin syrjimien palestinalaisten suojelijana ja tukijana. Schatz on jäsen Global Legal Action Network – järjestössä, joka on nostanut useita kanteita EU:n pakolaispolitiikan uhrien puolesta EU:ta vastaan. Järjestö tekee tiivistä yhteistyötä lääkärit ilman rajoja–järjestön kanssa. GLAN:in LinkedIn–sivulla kerrotaan järjestön tekevän yhteistyötä myös George Soroksen Open Society Institute–järjestön kanssa. Schatz:in kakkosmies Branco kirjoittaa ranskalaiselle Le Monde Diplomatique–lehdelle ja kuuluu Julian Assangen ja Wikileaks–sivuston läheisiin neuvonantajiin.

Syytökset

Asianajajien mukaan EU-virkamiehet ovat osasyyllisiä Libyassa pakolaisleirillä tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Syytöskirjelmä pyrkiin todistamaan, että leireillä on tapahtunut EU:n valvonnan alla ”epäinhimillisiä tekoja, vangitsemisia, murhia, orjuuttamista, kidutusta, raiskauksia, vainoamisia ja väkivaltaa”.

Saksan hallitus on reagoinut syytöksiin tiedottajansa Steffen Seibert:in suulla: ”Jokainen kuolema on liikaa”.

Saksan Vasemmisto on ilmoittanut tukevansa kannetta, koska Saksan hallitus on ollut tietoinen Libyan tapahtumista ja jopa rahoittanut kyseisiä pakolaisleirejä. Linke–puolueen johtaja Katja Kipping on huolissaan hylätyn turvapaikkahakemuksen saaneiden palauttamisesta Libyaan maan ihmisoikeustilanteen takia. Kipping näkee haasteessa mahdollisuuden painostaa EU:ta höllentämään pakolaispoliitiikkaansa.

Syyllisiä merikuolemiin ovat kuitenkin ensi kädessä ihmissalakuljettajat, jotka lähettävät ihmisiä merimatkalle matkaan kelvottomilla aluksilla. Näillä veneillä pääsee pahimmissa tapauksissa vain muutaman kilometrin rannasta, jossa odottaa vapaaehtoisjärjestöjen pelastuslaivat, joilla pakolaiset kuljetetaan Eurooppaan.

Italian hallitus tutkii NGO–alusten ja Libyan salakuljettajien yhteistyötä salakuljetuksen järjestämisessä.

Kansainvälinen rikostuomioistuin

ICC:n kanta esitettyihin syytteisiin ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin on vielä hämärän peitossa. Tuomioistuin on tähän mennessä keskittynyt vain yksittäisten oikeustoimikelpoisten henkilöiden tekemiin rikoksiin, joten koko Euroopan Unionia koskeva kanne olisi kattavuudeltaan ennen näkemätön ja vaikutuksiltaan kauaskantoinen ennakkotapaus.

 

Kiitos

Hämis

Laajennettu näkökulma Itävallan hallitusskandaaliin

Itävallan hallitusta ravistelleella varakansleri H-C. Strachesta julkaistulla Ibiza-videolla varakansleri puhui suunnitelmasta, joka toteutui vuosi nauhoituksen jälkeen. Itävaltalainen kiinteistösijoittaja René Benko osti itsensä suuresti sisään itävaltalaiseen mediaan. Hän osti Signa–konserninsa kautta Kurier–lehteen 24,22 prosenttin omistuksen ja Strachen mainitsemasta Kronen Zeitung:ista 24,5 prosenttia. Benko kuuluu kansleri Sebastian Kurz:in sisäpiiriin ja tukijoihin. Lisäksi kansleri Kurz auttoi taloudellista neuvonantajaansa Benko:a laajentamaan liiketoimintaansa mm. huonekalujätin Kika–Leiner–konsernin ostamisessa.

Varakanslerin ehdotus

Varakansleri Strache:lla oli Ibizalla selvä mediasuunnitelma: Tekaistun venäläisen oligargin tuli ostaa 50 prosenttia Kronen Zeitung–lehdestä. Tämän omistuksen vaihdoksen realisoituessa olisi rikkaan venäläisen käsissä luoda Kronen Zeitungista FPÖ:n mediatuutti ja avustaa Strachen puolue FPÖ vaalivoittoihin.

Strache:n suunnitelma toteutui vuotta myöhemmin kirjaimellisesti: Toinen sijoittaja osti saksalaiselta Funke–gruppe:lta Kronen Zeitungin omistusta 24,5 prosentin edestä. Sijoittajan nimi tuli esiin myös Strachen Ibiza–videolla. Hän on René Benko. Videolla Strache kertoo tavanneensa Renkon tämän jahdilla ja puhuneensa suunnitelmasta. Florian Klenk kertoo asiasta twiitissään:

”Mitä minä pidän tärkeänä on: Strache mainitsee Ibizalla myös Benkon kiinnostuksen sijoittaa Kronen–lehteen. Strache mainitsee olleensa Benkon jahdilla Roomassa. ”Oli juuri Benkon luona hänen jahdillaan”.

Kanslerin toteutus

Vuosi Ibiza-videon nauhoittamisen jälkeen Benkon Signa–konserni osti saksalaisesta Funke–mediakonsernista 49 prosenttia WAZ Ausland Holding GmbH nimiseltä yritykseltä. Funken mukana tuli Kronen Zeitungin (24,5%) ja Kurier–lehden (24,22%) osuudet. Kauppahinta on salainen.

Kriittiset journalistit ulos!

Strache kertoo Ibiza-videolla avoimesti miten median vaikutusvaltaa käytetään: Journalistien uskollisuutta on edistettävä ja kriittiset poistettava. Tämäkin ennustus toteutui 1. lokakuuta 2018, kun Kurier–lehden pitkäaikainen päätoimittaja Helmut Brandstätter sai siirtyä sivuun. Mies oli liian liberaali ja korvattiin Martina Salomon:illa. Helmut oli törmännyt useamman kerran johtokunnan kanssa yhteen journalistisien linjanvetojen kanssa. Salomon omaksui nopeasti varakanslerin puolueen FPÖ:lle myönteisen linjan lehdessään ja toi mittavasti myös ÖVP–puolueen nimimiehiä haastatteluiden kautta esiin.

René Benko kuuluu kanslerin sisäpiiriin

Kiinteistösijoittaja René Benko kuuluu kansleri Sebastian Kurzin sisäpiiriin. Ennen vaaleja ÖVP–teemin suunnitelmassa Benko arvotettiin suureksi vaalikampanjan rahoittajaksi. Hänen nimensä löytyy puolueen tekemästä listasta. Tämä asia tulee esiin Strachen Ibiza–videon puheissa. Ibizalla FPÖ–varakansleri kertoi, että kiinteistömoguli sijoittaa kansleri Kurzin ÖVP–puolueen vaalikampanjaan rahaa. Virallisesti Benko ei ole sijoittanut ÖVP:n kampanjoihin senttiäkään puolueen 7. heinäkuuta 2017 aloittamaan vaalirahakirjanpidon mukaan. Tukirahoja ennen mainittua päivää puolue ei suostu julkaisemaan.

Kaikesta huolimatta, tai lisäksi, Benko toimii ÖVP–puolueen kansleri Kurzin talousneuvonantajana. Kurz kertoo taustajoukoissaan olevan yritysverkko ja sen omistajat. Kurz on kiitoksena tuesta tasoittanut neuvonantajansa teitä bisnesmaailmassa mm. Yhdistyneissä Emiraateissa ja huonekaluketjun Kika-Leiner:in valtaamisessa, joka johti 1.100 työpaikan leikkauksiin.

Benkon Signa–konserni Itävallan mediamahti!

Benkon Signa–konserni muuttui ostoksillaan hetkessä Itävallan suurimmaksi yksittäiseksi mediamahdiksi. Suurin osa Kronen Zeitungista kuuluu edelleenkin Dichand–perheelle (50%) ja Kurier–lehden enemmistö Raiffeisen–pankkikonsernille (50%). Tämä ei häiritse ÖPV–puolueen mediailmatilan hallintaa, koska Raiffeisen on ÖVP–puolueen kantapankki. Pankin ja puolueen välillä on tapahtunut useita paikanvaihtoja. Lisäksi Kurier–lehden omistajissa on Bauernbund (maanviljelijäliitto) ja Landwirtschaftkammer (maaviljelijöiden kaupallinen kattojärjestö), joiden kanssa ÖVP–puolueella on läheiset suhteet.

kurz-benko

Benkon veronkierto ja suhteet politiikkaan!

Benko on Itävallan kahdeksanneksi rikkain mies. Itävaltalaisen talouslehden Trend:in mukaan hänen omaisuutensa mitattiin vuonna 2018 3,81 miljardin euron tasolle. Tirolilaisella kiinteistömogulilla on suuri rakkaus luxukseen sisältäen jahtialuksia ja yksityislentokoneita joita mies ei piilottele.

Vuonna 2014 kävi selväksi, että Benkon Signa Holding–konserni kiertää veroja Luxamburgin kautta maan entisen pääministerin nykyisen EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Jungerin ystävällisellä avustuksella.

Vuonna 2012 Benko oli syytetyjen penkillä Wienin kauppaoikeudessa lahjonnan yrityksestä ja sai tuomion. Oikeus näytti toteen, että Benko oli palkannut kirjanpitäjän vaikuttamaan Italissa käynnissä olleeseen verotarkastukseen. Tämän tapauksen yhteydessä Benkon katsottiin lahjoneen tuolloista Kroatian pääministeriä Ivo Sanader:ia 150.000 euron edestä, koska tällä oli yhteydensä Italian entiseen pääministeriin Silvio Berlusconiin, joka olisi voinut vaikuttaa asiaan.

Wieniläisen oikeuden tuomari perusteli tuomiotaan kuvaillen Benkoa:

Korruption mallitapaukseksi!.

Kiitos

Hämis

Saksan ulkoministeriö myöntää salaisuudet GCM-sopimuksen tiimoilta!

Saksalainen Der Tagesspiegel–lehti on piinannut Saksan ulkoministeriötä GCM-sopimuksen neuvotteluasiakirjojen tiimoilta vuoden 2018 alkutalvesta alkaen. Lehden otsikko 12.11.2018 kertoo, että ”Hallitus kieltäytyy kommentoimasta pakolaissopimusta”. Tuolloin Saksan ulkoministeriö perusteli neuvotteluasiakirjojen luovuttamiskiellon ”luottamuksellisuudella”. Nyt Der Tagesspiegel on saanut tahtonsa läpi ja asiakirjat on luovutettu lehdelle, tosin täynnä mustilla laatikoilla sensuroitua tietoa!

Mitä tämän sopimuksen sisällössä on näin vaarallista?

Ulkoministeriö myöntää sopimuksen neuvotteluiden olevan osittain salaisia.

Saksan ulkoministeriö on myöntänyt, että osa GCM–sopimuksen neuvotteluista ja osapuolien vaatimuksista on salaista tietoa. Näiden salaisuuksien joukkoon kätkeytyy Saksan neuvottelijoiden eri maille tai liittoutumille tekemät myönnytykset. Tämä tarkoittaa, että New Yorkissa käydyistä kansainvälisistä neuvotteluista ei saa täydellistä kuvaa. Neuvotteluissa oli salaisiksi luokiteltuja istuntoja, joista ei kukaan saa mitään tietoa. Saksan ulkoministeriön mukaan tämä ”on täysin normaalia”.

Tämä tieto asettaa Saksan hallituksen omituiseen valoon, koska neuvotteluiden läpinäkyvyyttä on korostettu koko asian esilläolon ajan. Saksan AfD-puolueen tekemään parlamenttaariseen kysymykseen hallitus vastasi vuonna 2018 itsevarmasti avoimuutta korostaen: ”Neuvotteluita voivat seurata paikanpäällä kaikki kiinnostuneet”. Myös medialle ulkoministeriö on esittänyt järkähtämättömän kannan, että ”neuvottelut ovat julkisia ja paikalle on kutsuttu mm. erillaisia kansalaisjärjestöjä”.

Jotkut EU-maat kieltäytyivät sopimuksesta.

Saksan vanavedessä Suomi oli yksi 151 allekirjoittaneen YK-jäsenmaan joukossa joulukuussa 2018 New Yorkissa. GCM-sopimuksen (Globaali sopimus turvallisesta, järjestelmällisestä ja jatkuvasta maahanmuutosta) ulkopuolelle jättäytyi suuri joukko EU-maita ja useita EU:n ulkopuolisia maita, joiden mielestä sopimus uhkasi valtiollista itsemääräämisoikeutta.

Sopimuksen tiimoilta käyty keskustelu niin Saksassa, kuin Suomessa noudatti samaa kaavaa. Hallitusrintama syytti julkisuudessa kulkevia kriittisiä ääniä valheiksi ja oppositio syytti hallitusta salailusta. Saksan AfD-puolue nosti sopimuksen neuvottelun salailua esiin aktiivisesti poliittisessa keskustelussa ilmeisen oikeutetusti, kuten tällä hetkellä näyttää.

Neuvotteluasiakirjat vain osittain julkisia.

Tärkeimmät tiedot sopimuksesta välitettiin medialle vain taustakeskusteluissa. Julkista tiedotetta ja muuta julkaistavaa taustatietoa neuvotteluista Saksan ulkoministeriö ei suostunut antamaan median toistuvista pyynnöistä huolimatta. Salaisuuden verhot peitti erityisesti Saksan delekaation eri neuvottelutahoille, kuten valtiot ja kansalaisjärjestöt, tekemiä myönnytyksiä.

Der Tagesspiegelin sitkeys ja Saksassa olevan ”informaation vapauslaki” (IFG) toi tuloksen ja ulkoministeriön oli luovutettava asiakirjat, joissa on edelleenkin mustia laatikoita neuvottelukumppanien salaamiseksi. Kuitenkin asiakirjasta käy ilmi, että EU-maat ovat joutuneet tekemään suuria kompromisseja muiden neuvottelutahojen miellyttämiseksi ja estääkseen koko sopimuksen kaatumisen neuvottelupöydässä. Nämä kompromissit johtuvat asiakirjan mukaan joidenkin maiden ”maximaalisista vaatimuksista”, joiden mukaan sopimuksen tulisi saavuttaa lainvoimaisuus sekä sitovuus ja sen tulisi ”parantaa huomattavasti laittomien siirtolaisten oloja ja oikeuksia”.

Der Tagesspiegelille luovutetusta asiakirjasta käy kielitaidottomallekin selväksi, että koko asiakirjan julkistaminen ei tule kysymykseen. (Linkki)

Kiitos

Hämis

 

Lähteet: Der Tagesspiegel: (1) (2)

Lisätietoa GCM–sopimuksesta Kansalainen.fi