Nykypäivän tapahtumat ja maailman kuva saa mieleni palaamaan erääseen kirjaan. Vuonna 2006 ilmestynyt „Hard Luck Cafe“, jonka on kirjoittanut Reijo Mäki. Suosittelen kirjaa kaikille, vaikka nykytilanteeseen perehtyneille se saattaa olla tuskallista luettavaa.
Arvostamani kirjailija Mäki on joko profeetta tai näkijä, jonka profetian toteutumista ei toivo kukaan, vaikka maailmaa viedäänkin sen viitoittamalle tielle globalismin alttareiden kautta. Lainaan muutaman kohdan kirjasta toivoen, ettei se haittaa kirjailijaa, kustannuyhtiötä tai blogini lukijoita.
En paljasta juonenkulkua vaan keskityn tilakuvauksiin, jotka saavat minut palaamaan tähän kirjaan aina uudestaan ja uudestaan.
Hyvät lukijat! Reijo Mäki ja Hard Luck Cafe:
„Samppalinnan jyrkänteessä sijainnut ankea pakolaishökkelikylä oli pyyhkiytynyt ankarien kevätsateiden aiheuttamien mutavyörymien alle, ja isohko osa tuonne rinteeseen kyhätyistä tilapäisistä rötisköistä oli päätynyt aina Aurajokeen saakka.
Näitä köyhiä piruparkoja oli kuollut paljon, Unionin virallistenkin arvioiden mukaan ainakin toistasataa ihmistä, jotkut puhuivat peräti kolmestasadasta. Todellinen lukema ei varmasti selviäisi koskaan. Kuten tavallista.“ Sivu 24
„Aurajoen itärannalla levittäytyvän Martin kaupunginosan kaikkien seitsemän moskeijan minareetit yhtyivät tähän valittavaan sekakuoroon jokainen vuoronperään, vain muutaman sekunnin viiveellä.
Ja kohta tämä asuinalue, jota kutsuttiin nykyään, enemmän leikillään taikka vakavissaan, Martin kalifaatiksi, kutoi Aurajoen kaupungin itäisen keskustan ylle monivärisen äänitilkkutäkin“. Sivu 26
„Toinen pääuutinen kertoi, että YK:n alaisen Pan-Afrikan Protektoriaatin uuden pääsihteerin tohtori Guardian Burenin mukaan Toisen Kaakaosodan jättämät arvet ovat nyt hyvää vauhtia paranemassa. „Yhdistyneiden Kansakuntien sekä kunnianarvoisen pääsihteerimme Felix Ngorongoron valtuuttamina olemme tuomassa paljon kärsineille kansoille vapautta, demokratiaa, uutta oikeudenmukaisuutta. Ei siis ole paluuta entiseen. Ei ole paluuta kansallisvaltioiden nimissä hyväksyttyihin rikoksiin, korruptioon, nepotismiin, taikauskoon, tietämättömyyteen, väkivaltaan eikä orjuuteen. Eikä kaiken kehityksen suurimpaan jarruun, eli likimain fundamenttaaliseen naisten oikeuksien sortamiseen. Taantumuksen voimien on turha unelmoida paluusta. Ne eivät saa luoda uutta kurjuuden ja nälän sekä hirmuhallitsjoiden Afrikkaa.“ Sivu 29
„Isoon risteykseen oli parkkeerattuna korkea, mattamusta panssariajoneuvo, ja kymmenkunta maastopukuista, halpoja sätkiä kärytteleviä Unionin valvontajoukkojen sotilasta oli suorittamassa ratsiaa.“ Sivu 50
„Jussi Vares päätteli risteyksessä partioivien sotilaiden huolettomasta oloasusta, tupakoinnista ja ruokoamattomaista leukaparroista, että nämä olivat todennäköisesti bulgarialaisia Unioni-joukkoja.“ Sivu 50
„Kaikenkarvaiset pakolaiset, eri puolilta laajaa maailmaa ja erillaisilla konsteilla ja keinoilla Eurooppaan ujuttautuneet ihmisparat asustivat ruosteisissa kuljetuskonteista kyhätyissä toimimattomissa kyläpahasissaan. Linnakorttelit noudattivat etnisiä rintamalinjoja .“
Tässäkö on meidän tulevaisuus ? Tätä kysymystä jään miettimään aina ja aina uudestaan, kun tartun tuohon kirjaan lukeakseni sen uudestaan ja uudestaan.
Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille, jotka haluavat kurkistaa Reijo Mäen kuvitteelliseen tulevaisuuteen ja varsinkin niille, jotka eivät halua tämän tulevaisuuden kuvan muuttuvan todeksi.
Kiitos
Hämis
Lainaukset Reijo Mäki: „Hard Rock Cafe“ 2006 Kustannusosakeyhtiö Otava
ISBN – 13: 978-951-1-21157-0
ISBN – 10: 951-1-21157-9
vapaakulkija 