Aihearkisto: euro

Venetsian ja Lombardian kansanäänestykset vaietaan hiljaiseksi!

Koko Eurooppa pidättää hengitystään Katalonian kansanäänestyksen jälkeen. Päivääkään ei kulu ilman uusia uutisia Katalonian äänestyksen jälkimainingeista. Toisaalta uutiset Italian kahdesta erittäin merkittävästä kansaäänestyksestä (22.10.2017) loistavat poissaolollaan Euroopan medioissa, lukuun ottamatta muutamaa lehteä Itävallassa. Äänestykset näyttävät olevan Italian sisäinen asia.

Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat uutiskynnyksen ylittämiseen lienevät, ettei Italiassa äänestetä itsenäisyydestä vaan autonomian lisäämisestä ja äänestykset ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Molemmat äänestykset voidaan näillä tiedoilla luokitella kansalaiskyselyiksi.

Uutishiljaisuus ei kuitenkaan vähennä äänestysten merkitystä eurooppalaisella tasolla. Varsinkaan, jos katsomme menneisyyteen, jossa skotit äänestykseen vuonna 2014 omasta itsenäisyydestään, Madridin ja Barcelonan välisiin taistoihin sekä flaamien ja vallonien keskinäisestä vuosikausia kestäneestä väännöstä Belgiassa.

Euroopan suuntaan nämä autonomiaa, käskyvaltaa ja itsenäisyyttä haikailevat taistot vaikuttavat mitä suurimmissa määrin. Tämän lisäksi on huomionkeskipisteeseen noussut Wisegrad-maiden taisto EU-keskushallintoa vastaan, joka on leviämässä viimeisten vaalitulosten pohjalta myös Itävaltaan.

EU-komissiolla alkaa loppua panokset pitää ylikansallinen keskusjohtoinen liittonsa kasassa.

EU-komission ainoaksi keinoksi on jäämässä ns. Lex-Prodi, jolla jokainen EU-maasta irtoava alue luokitellaan uudeksi maaksi. Uuden maan on neuvoteltava EU- ja Euro-jäsenyys ja sen ehdot uudelleen. Tämä ehto nostaa emämaan uuteen rooliin, koska entinen emämaa voi sulkea neuvottelutiet ja näin estää itsestään lohjenneen uuden maan EU-jäsenyyden.

Kansanäänestykset ovat vastareaktio vallankeskittämiselle.

Kaikesta epävarmuudestaan huolimatta kansanäänestykset antavat suuntaa eurooppalaisten kansojen halusta itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeudet, joita on siirretty hiljalleen vallankeskittymään Brysseliin koko EU:n ajan. Kansat näyttävät tyytymättömyytensä Brysselin valtaan ja tuhlailevaan elitismiin äänestämällä.

Saksan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden äänenkannattajana on esiintynyt Baijerissa vaikuttava CSU-puolue, joka pitää vapaavaltiotaan itsenäisenä tekemällä omia lakejaan, jotka ovat usein ristiriidassa Saksan liittotasavallan lakien kanssa. Baijerissa on itsenäisyys liikehdintää, mutta liikkeen kannatus ei ole keskushallintoa uhkaavan suuri. Baijerin ja jopa Katalonian mukaan ottaminen seuraavaan vertailuun Venetsian ja Lombardian kanssa tuo asiaan lisää ulottuvuutta.

Baijerin ja Katalonian vertaaminen Lombardiaan ja Venetsiaan, jotka aloittivat kampanjansa Rooman keskushallintoa vastaan jo 90-luvulla, on perusteltua. Baijerin BKT-luvuista (522 miljardia Euroa) maksoi Baijerin hallinto hieman alle 6 miljardia Berliinin keskushallinnolle, joka jakaa rahat köyhemmille alueille. Italiassa taas Lombardian 360 miljardin BKT-summasta (Venetsia 155 miljardia) maksettiin yli 54 miljardia (Venetsia 15 miljardia) Rooman keskushallinnon solidarisuusmaksuja. Lisänsä vertailuun tuokoon Katalonia, joka maksoi 224 miljardin BKT:lla lähteestä riippuen 12 – 16 miljardia Madridille

Ryöstäjä Rooman (Roma ladrona) vierellä Berliini ja Madrid vaikuttavat hyvinkin kohtuullisilta rosvoilta.

Italia on aina ollut kaksijakoinen.

Kielellisesti, historiallisesti, kulinaarisesti, ilmastollisesti ja mentaliteetiltaan Italian etelä ja pohjoinen ovat eronneet selvästi kahdeksi erillisiksi alueiksi jo vuosisatoja sitten. Tämä jako ei ole mitään uutta. Milanon ja Venetsian rahavirrat ovat aina kulkeneet kohti etelään ja Roomaa auttamatta kuitenkaan Etelä-Italiaa kehittämään omaa statustaan kohti omavaraisuutta.

Italia on EU-keskushallinnon painajainen, jota ei paranneta EU-keskusjohdon taikatempuilla varsinkaan, kun useat asiantuntijat (jopa Etelä-Italiasta) ovat sitä mieltä, että etelä tulisi toimeen paremmin itsenäisenä kuningaskuntana.

90-luvulta alkaen on Lega Nord – liike ohjannut pohjoisen kansalaisia ymmärtämään palajastuksillaan Rooman keskushallinnon tuhlailevaa korruptoitunutta politiikkaa. Pohjoisen ihmiset alkoivat unelmoida ”Padaniasta”. Maasta joka rajoittuu Alppien ja Apenniinien väliin. Tätä projektia ja sen perustuksia vavisutti Silvio Berlusconin skandaalien ja korruption siivittämä pääministeriaika ja hanke menetti kannatustaan ylipaikallisella tasolla.

Tänä päivänä Lega Nord keskittyy Italian fiskaalisen vapauden voittamiseen takaisin Brysselistä ja EKP:lta. Lega Nord ja liikkeen ajatukset ovat edelleenkin paikallishallinnossa erittäin tukevasti edustettuna. Vähintään oikeistosiipeä ohjaavana voimana molemmilla alueilla joissa äänestetään sunnuntaina. Lega Nord:in paikallisjohtajat löytyvät vaikuttajina molempien paikallisten äänestysten takaa.

Lisäksi, vaikka äänestyksen tarkoittama itsenäisyys on epäselvästi muotoiltu, odotetaan Venetsian ja Lombardian noudattavan naapurinsa Trentino-Etelä-Tirolin vapaavaltion esimerkkiä. Tämä lienee ainut tapa, jolla Venetsia voi pidätellä pohjoisia alueitaan liittymästä Etelä-Tiroliin. Pohjoisten laaksojen elinkeino on pitkälti riippuvainen talviturismista, jota Etelä-Tirolin verokäytäntö suosii. Tämä ero kahden alueen välillä on aiheuttanut sitten 2008 talouskriisin useiden laaksojen halun siirtyä Venetsian hallinnasta Etelä-Tiroliin.

Äänestysten syyt ja seuraukset.

Neuvoa-antavat äänestykset eivät velvoita hallintoa mihinkään, mutta vahva ”Si” (kyllä) lähettäisi Roomalle signaalin jota ei voi olla huomioimatta. Muuttuuko ”Si” itsenäisyydeksi on toinen kysymys. Odotettu vahva kyllä äänien voitto on paikallishallintojen kädessä vähintään oiva kirves neuvotteluissa Rooman kanssa verorahojen etelävaluman patoamiseen.

Venetsian vuosisatojen historian varjossa on odotettavissa, että kansalaiset äänestävät ”Si” oman kulttuurinsa ja maineensa puolesta. Vuonna 2014 pidettiin epävirallinen online-äänestys Venetsian itsenäisyydestä. Äänestystä syytettiin epäluotettavaksi, koska sen läpinäkyvyys asetettiin kyseenalaiseksi. Äänestyksen tulos oli murskaava ja aiheutti kansainvälistä huomiota. Venetsian oma kieli veneeti sai pian äänestyksen jälkeen sijansa hallintokielenä italian rinnalla ja Veneetit saivat vähemmistökansanosan statuksen.

Sisäpolitiikkaa ensi vuoden vaaleja silmällä pitäen?

Italian ensi vuoden parlamenttivaalit tuovat oman lisänsä näiden kahden äänestyksen taakse. Lega Nord on Italian vahvin oppositiopuolue ja oikean siiven tukipilari. Nämä kaksi paikallista kansanäänestystä ovat varmuudella suunnattu myös nykyistä keskushallintoa vastaan ja aloittavat omalta osaltaan parlamenttivaalitaiston.

Omalta osaltaan paluun tehnyt Silvio Berlusconi sekoittaa pakkaa oikealla, mutta Lega Nord ja Silvio saavat rivit ojennukseen ja hallintopaketin kasaan, koska tavoitteet ovat yhteneväiset. Selvää on, että äänestys kuumentaa tilannetta entisestään ja kriisien keskellä rypevän keskushallinnon on tultava vastaan, kenties tavoilla, joihin sillä ei ole varaa ilman EU-komission tukea.

Äänestysten ensivaikutukset ovat jo näkyvissä. Rooman keskushallinto on lähestynyt pormestareita kirjeillä, joissa kehotetaan boikotoimaan äänestystä ja luomaan äänestyksen vastaista ilmapiiriä. Tähän kirjeeseen on vastannut kieltävästi usean suuremman kaupungin – Milanon, Brescian, Bergamon ja Mantuan – pormestarit. ”Me äänestämme, kuin Lega Nord” saman tekevää mitä poliittista suuntausta kukakin kannattaa, koska itsenäisyys tulee ensin ja muut ristiriidat voidaan selvittää helpommin itsenäisenä. Tämä vasemmanpadon murtuminen tuo äänestykseen uuden uskon paikallishallintojen uuteen tulemiseen.

22.10.2017 tulee olemaan vähintään yhtä iso, jollei isompi lähtölaukaus paikalliselle hallinnolle, kuin Katalonia, mutta yhtä kaikki se on pyllistys keskushallinnolle, niin Roomassa, kuin Brysselissä!

Kiitos

Hämis

Mainokset

Vallankeskityksen kylväjä korjaa hajaannusta.

Katalaanit äänestivät eilen riippumattomuudestaan. Ensitietojen mukaan 90 prosenttia katalaaneista haluavat olla itsenäisiä. Madrid on ilmoittanut, ettei se hyväksy äänestystulosta, eikä koko äänestystä. Madridin asenne äänestystä kohtaan näkyi kadulla. Valtiollinen poliisi kävi äänestäjien kimppuun francomaisella vimmalla ja yli 880 ihmistä on loukkaantunut. Madridin keskushallituksen toimet motivoi katalaaneja, eikä päin vastoin, kuten Madrid toivoi. Miten tilanne jatkuu, on spekulointia. Tilanteen selvenemiseen tarvitaan vähintään päiviä, kenties viikkoja.

Jos Ludwig von Mises voisi esittää mielipiteensä, olisi hänen mielipiteensä ollut selvä:

”Itsemääräämisoikeus suhteessa valtioon kuulumiseen tarkoittaa: Jos jonkun alueen asukkaat, oli kyseessä yksittäinen kylä, maa-alue tai joukko yhtenäisiä maa-alueita valitsee vapain häiritsemättömin vaalein erota valtiosta johon ne kuuluvat ja haluavat perustaa itsenäisen maan on tämä toive otettava todesta. Koska vain näin voidaan estää sisällissota, vallankumous tai sota valtioiden välillä.” (Liberalismus, sivu 96)

Kansojen itsemääräämisoikeus on vuodesta 1945 kirjattu Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaan. Juridisesti tämä itsemääräysoikeus ei ole ymmärrettävissä oikeudeksi erota valtioista, vaikka ”kansa” on määritelty itsemääräämisoikeudelliseksi ihmisoikeuksien kautta.

Tämä käsitteiden epämääräisyys herättää kysymyksiä:

Miksi peruskirjan tehneet ja allekirjoittaneet valtiot eivät määritelleet itsemääräämisoikeutta ja kansaa tarkemmin?

Mihin joudumme jos kaikki haluavat perustaa itselleen oman valtion?

Mitä katalaaneihin tulee, on selvää, että on olemassa katalaanien kansa. Katalaanit puhuvat omaa kieltään ja heillä on oma kulttuuri. Kataloniassa ei tanssita Flamencoa, kuten Espanjassa, vaan Sardanaa. Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut vuonna 2010. Espanjan keskushallinto kumosi tämän kiellon, koska härkätaistelu luokiteltiin ”aineettomaksi kulttuurihistoriaksi”. Itsenäisyystaistelijat nousivat barrikadeille tämän päätöksen takia, kuten Espanjan kulttuuriministerin laukoessa, että katalaanien lapset on ”espanjalaistettava”.

Teema katalaanit oli pöydällä EU-huippukokouksessa Eestin Tallinnassa. Tosin ei virallisesti, joten kukaan EU-suurista ei kertonut mielipidettään asiasta. Keskustelun sijaan juuri Brexitin ensi-iskusta toipuneena EU-johtajat ottivat tutuksi käyneen suunnan ”lisää Eurooppaa”.

EU-komission johtaja Jean-Claude Juncker jatkoi viimeisessä puheessaan samalla ”lisää Eurooppaa”-linjalla vaatiessaan kaikkiin EU-maihin käyttöön Euroa. Ranskan uusi presidentti Emmenuel Macron komppasi Junckeria ja nokitti yhteisellä valtiovarainministerillä, yhteisillä puolustusvoimilla ja yhtenäisellä yritysverotuksella. Saksan Angela Merkel haluaa myös ”lisätä Euroopalle uusia jalkoja, jotta Eurooppa seisoisi vakaammin”.

Euroopan johtavien johtajien ”lisää Eurooppaa” mielikuvaleikki toisi lisää yhdistymistä ja pitkässä juoksussa myös lisää veroja. Macron haluaisi levittää Ranskan keskusjohtoisen mallin mahdollisimman nopeasti koko Euroopan ylle. Kun poliitikot sanovat ”lisää Eurooppaa” se on ymmärrettävä ”lisää hallintoa”. ”Lisää hallintoa” tarkoittaa vähemmän poliittista ja taloudellista vapautta. Tämän epäilijän on syytä luoda katse Heritagen vertailua, jossa mitataan maiden keskinäistä vapautta.

Tässä vertailussa Sveitsi suoran demokratiansa kanssa on sijalla neljä (4), Suomi sijalla kaksikymmentäneljä (24), Saksa sijalla kaksikymmentäkuusi (26) ja Ranska sijalla seitsemänkymmentäkaksi (72). Ensimmäinen EU- ja Euromaa on Eesti sijalla kuusi (6) Hong Kongin, Singaporen ja Uuden Seelannin täyttäessä johtokolmikon ennen Sveitsiä.

EU-komission jättäessä Katalonian tapahtumat enemmän tai vähemmän huomiotta tapahtumat rankaisivat silti Junckeria, Macronia ja Merkeliä ylinopeudesta, joka on pelästyttänyt muitakin Euro-kilpaan osallistujia. Katalonia ei ole ainut paikka, jossa kärsitään EU-johtajien vauhtisokeudesta silmät valuen. Pohjois-Italian Lombardia ja Venetsia suunnittelevat pitävänsä kansanäänestyksen 22. lokakuuta. Tässä äänestyksessä kansalta on tarkoitus kysyä olisiko alueiden lisättävä itsemääräämisoikeuttaan suhteessa Italian keskushallintoon. Äänestys on neuvoa-antava, mutta asiantuntijat odottavat siitä suunnannäyttäjää, joka päästää pullonhengen vapaaksi.

Venetsian presidentti Luca Zai haluaisi muuttaa Eurooppaa Sveitsin suuntaan, jossa on itsevaltaiset kantonit. Wiener zeitung-lehti siteerasi Zain sanoja:

”Kaikki ovat terrorimaisen pelon vallassa, koska valtiot tuhoutuu, vaikka tuhoutuivat dinosauruksetkin”.

Kantonien Eurooppa Sveitsin mallilla sopi myös itävaltalaisen filosofi ja ekonomi Leopold Kohr:in (1909 – 1994) ajatusmaailmaan.

”Tasapaino ei muodostuisi eurooppalaisen polkupyörän ongelmaksi, joka pysyisi pystyssä itsekseen. Sitä ei tarvitse ohjata Brysselistä”.

Se mitä EU-ylimykset suunnittelevat on pikemminkin yksipyöräinen. Tällä yhdellä pyörällä istuisi poliittinen valta, joka keskittyisi yhä enemmän Brysseliin, maakuntien kustannuksella.

Yhdistävänä tekijänä näissä itsemääräämisoikeutta janoavissa alueissa EU:ssa on se, että ne ovat kaikki rikkaita. Katalonia on Espanjan rikkainta aluetta, kuten Pohjois-Italian alueet Italiassa. Saksassa Bild zeitung teki kyselyn, jossa joka kolmas Bayerin asukas halusi osavaltiolleen lisää vapauksia, jopa irtautumista Saksan liittotasavallasta.

On samantekevää, mitä johtopäätöksiä Katalonian äänestyksestä tehdään ja mihin se johtaa. Katalonia on näyttänyt symbolisesti kaikille muille Euroopan alueille, ettei kansat ole enää valmiita luopumaan vapauksistaan pala palalta keskushallinnon edessä. Viimeistään kun valtionkassojen pohjat seuraavan kerran loistavat tyhjyyttään tulee kansat nousemaan ja vaatimaan itsemääräämisoikeuttaan takaisin. Avoimeksi jää vain se, onnistuuko poliitikkomme haalimaan tuohon päivään mennessä lisää selityksiä omille teoilleen, jotka ovat vahingoittaneet Eurooppaa jo riittämiin niin poliittisesti, kuin taloudellisesti.

 

Kiitos

Hämis

EU pitää köyhät maat köyhinä

Euroopan unioni esittelee itsensä mielellään maailman kehitysyhteistyön anteliaimpana suurvaltana. EU kehua retostelee 11 miljardin Euron kehitysapupotillaan ja paistattelee mielellään ”avokätisimmän suurvallan tittelillä” julkisuudessa. EU uskoo todella olevansa, verrattuna USA:an, Kiinaan ja Venäjään, maailman ystävällisin suurvalta.

EU:n usko, toiminta ja julkisivu ei kohtaa tässäkään tapauksessa todellisuuden kanssa. EU-skeptikot tuntevat joitain EU:n tapoja, kuten Euroopassa tuettujen tuotteiden viennin Afrikkaan. Tämä ralli, joka vaikeuttaa afrikkalaista tuotanto ja tekee siitä, jopa kannattamatonta, on Afrikan onneksi vähentynyt vuonna 2015 tehdyn vientituet kieltävän WTO-sopimuksen jälkeen.

Kuitenkin EU:lle jäi useita keinoja piiskata köyhiä alkutuotantomaita. Esimerkiksi tullimaksut, jotka rankaisevat pitkälle jalostettuja tuotteita. EU-tullit rankaisevat kofeiinitonta kahvia 9 prosentin tullilla, paahdettua kahvia 7,5 prosentin tullilla, vaikka raakakahvia saa tuoda EU-alueelle ilman tullia. Sama väline estää suklaan tuonnin. Valmiin suklaan tuontia rajoitetaan 30 prosentin tullilla, kun kaakaopavut saa tuoda EU-alueelle ilman tullia.

Tämä toiminta ei ole sattumaa. Maat, kuten Etiopia ja Ghana, saadaan tällä tullimuurilla pysymään kehitysmaina, eivätkä ne pääse kehittymään EU:n tuottoisan elintarviketeollisuuden kilpailijoiksi. Tullit varmistaa myös sen, että kehitysmaat käyttävät vain murto-osan potentiaalisesta tuotostaan ja tuottavat vain halpaa raaka-ainetta ”avokätiselle” Euroopan unionille. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että Saksa ansaitsi kahviviennillään vuonna 2014 enemmän, kuin koko Afrikka yhteensä.

Euroopan unionin tullikäytäntö estää kehitysmaiden teollisuuden kehittymisen ja pitää maat maatalousmaina, joissa kasvavalle väestölle ei riitä töitä, eikä toimeentuloa. Raaka-aineiden jalostaminen lopputuotteeksi ratkaisisi suuren osan Eurooppaan kohdistuvasta muuttoliikkeestä hyvin yksikertaisella päätöksellä. Tullimuurin poistaminen olisi helppo tapa antaa kehitysmaille mahdollisuus kehittyä, mutta Euroopan unioni jatkaa kuitenkin kuuropiilottelua kehitysapurahojen maksamisen takana.

Tullimuurin lisäksi Euroopan unioni häiritsee, jopa ryöstää, paikallista kalastuselinkeinoa. Euroopan tarkkaan säädellyt ja valvotut kalastuskiintiöt ovat olleet myötävaikuttamassa Länsi-Afrikan maiden kanssa tehtyihin kalastussopimuksiin. Esimerkiksi Mauritanialta Euroopan unioni osti oikeuden kalastaa maan aluevesillä. EU maksoi 900 miljoonaa Euroa 25 vuoden oikeudesta riistää kalavesiä tehokalastuksella. Senegalissa kalastajat nousivat protestoimaan EU:n ja maansa vuonna 2014 tekemää sopimusta vastaan, jolla EU:n kalastuslaivastot tyhjentävät Senegalin vesiä kalasta ja vievät paikallisten kalastajien elinkeinon.

EU on sitonut paikallisten kalastajien tuen sopimuksiin, jotka velvoittavat kalastajat vahtimaan vesiään laittoman kalastuksen estämiseksi. Länsi-Afrikan maat eivät ole vesiensä vahtimisessa niin tehokkaita kuin esimerkiksi Norja, jossa EU:n kelluvia kalatehtaita valvotaan ja sakotetaan mittavasti.

Valvonta ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa että Afrikan kalastajien elinkeino tarvitsee pikaisen modernisoinnin ja teollisen hypyn kohti lopputuotteiden jalostusta. Tätä kehitystä estetään EU:n toimesta, koska vesialueiden kalakannat eivät kestäisi molempien osapuolien tehokalastusta. Greenpeacen mukaan jopa pelkät EU-kiintiöt ovat liian suuria alueen kestokykyyn verrattuna.

Samalla, kun sadattuhannet afrikkalaiset lähtevät pitkälle ja vaaralliselle matkalleen kohti Eurooppaa, EU pesee omaatuntoaan kehitysapurahoilla ja esittää muulle maailmalle pyhää samarialaista joka auttaa köyhiä.

Euroopan unionin riistopolitiikan lopettaminen olisi yksi suuri harppaus Euroopan pakolaisongelman helpottamiseksi alkupäästä. EU voisi näyttää esimerkkiä koko maailmalle tukemalla kehitysmaiden teollistumista. EU:n vastustajien lisäksi myös EU:n ystävien tulisi sisäistää, ettei EU ole köyhien ystävä ja tämä aiheuttaa pakolaisongelman lisäksi paljon muitakin ongelmia, myös EU:n sisällä.

Suomen erotessa EU:sta voisimme lopettaa EU-linjan noudattamisen. Tulliunionin ulkopuolella Suomi voisi jättää tämän EU-maita koskevan imperialistisen politiikan ja keskittyä auttamaan kehitysmaita kehittymään. Voisimme purkaa tullimuurin esimerkiksi erittäin köyhältä Etiopialta ja auttaa maata jalostamaan tuotteitaan lopputuotteiksi ja myymään niitä Suomessa. Tämä olisi voitto molemmille maille ja kansalaisille. Suomalainen saisi tuotteita halvemmalla, eikä etiopialaisen olisi pakko lähteä Eurooppaan etsimään parempaa tulevaisuutta. Lisäksi Suomi voisi vaikuttaa kalastuskiintiöihin näyttämällä esimerkkiä pysymällä kalastamisesta Afrikassa kokonaan ulkona.

Kiito

Hämis

Alkuperäinen artikkeli Foundation for economic education-sivustolta

EU-Diktatuuri valmistuu.

EU:n armoitettu presidentti Martin Schulz ja hänen 14 sijaistaan ovat päättäneet leikata ja vaikeuttaa Euro ja EU-kriittisen ryhmän ADDE:n rahoitusta.

ADDE eli „Alliance for Direct Democracy in Europe“ pitää sisällään Saksalaisen AfD-puolueen, Brittien UKIP-puolueen, Ruotsi Demokraatit, Svobodni – puolueen Tsekeistä, Parti Populaire – puolueen Belgiasta, Movimento Per I Popoli – puolueen Italiasta ja Bulgarian, Liettuan ja Puolan delekaatiot.

Myöhään maanantai iltana Schulz keräsi joukkonsa kasaan ja päätti viidentoista hengen joukolla EU-arvojen mukaisesti läpidemokraattisessa kokouksessa leikata tähän EU-kriittiseen joukkoon kuluvilta Euroopan parlamentin jäseniltä, heidän puolueiltaan ja kahdelta näitä lähellä olevalta säätiöltä rahoitusta merkittävästi.

EU antaa kaikille eurooppalaisille puolueille avustuksia, joita käytetään tiedotustilaisuuksiin, koulutukseen ja henkilöstön kuluihin. Normaalisti EU korvaa noin 80 prosenttia hyväksytyistä kuluista ETUKÄTEEN. Edellä mainituilta puolueilta ja järjestöiltä leikataan ETUMAKSUA tuleville tapahtumille kolmannekseen. Tämän lisäksi Schulzin „demokratian iskuryhmä“ päätti kiristää ADDE-jäsenten kulujen kontrollia.

EU-parlamentti on iskenyt ADDE:n niskaan jo viime kuun lopulla vaatimalla takaisinmaksuna 172.000 Euroa käsittävän maksupostin. Lisäksi ADDE-puolueilta on evätty avustuksia yli 248.000 Euron edestä.

Takaisinperintää EU-parlamentti perusteli sillä, että näitä rahoja on käytetty UKIP-puolueen toimesta Brittien parlamenttivaalien ja Brexit-äänestyksen tukemiseen.

Laukaisiko UKIP ansan EU-kriittisien puolueiden alle ja antoi „hyväksytyn“ syyn aloittaa EU-kielteisten henkilöiden ja järjestöiden jahdin ?

Vai onko Schulzin „demokratia-ryhmä“ käyttänyt hädissään Brittien toimia tekosyynä parantaa omia hiljalleen murenevia perustuksiaan ?

Kiitos

Hämis

Linkit:

  1. http://www.zeit.de/news/2016-12/13/eu-eu-parlament-schraenkt-zuwendungen-fuer-europafeindliche-partei-ein-13123805
  2. http://www.epochtimes.de/politik/europa/auch-afd-betroffen-eu-parlament-schraenkt-zuwendungen-fuer-eu-kritische-partei-ein-a1998982.html
  3. http://addeurope.org/

Suomi-Kiky vs. Kreikka-Kiky

Kreikan kilpailukykyongelmaa ymmärtääkseen on perehdyttävä siihen syvemmältä, kuinn Suomen media.

Kreikan tunnetuimmat tuotteet ovat Feta, Metaxa konjakki ja oliivit . Näistä tuotteita tuottamalla ei paranneta maassa Euro-jäsenyyden myötä syntynyttä sijoituskuplaa, eikä muitakaan ongelmia.

FETA:

Suomessakin myytävä „Salakis“ – fetajuustomerkki kuuluu ranskalaiselle „Lactalis“ – konsernille. „Lactalis“ – konserni työllistää 600.000 työntekijää ympäri maailman. Toinen merkki, jota myös Suomessa syödään Kreikan „avuksi“ on „Patros“, joka mainostaa itseään „välimerelliseksi nautinnoksi“. Tämä merkki kuuluu saksalaiselle firmalle „Hochland“ Bayerin osavaltiosta.

FETA tukee Ranskan ja Saksan teollisuutta ainakin näillä kahdella tuotteella!

METAXA:

Kreikkalainen perinteinen METAXA konjakkimerkin omistaa ranskalainen liköörivalmistaja Rémy Cointreau, joten ryyppäämälläkään ei Kreikka nouse.

OLIIVIT:

Kreikan oliivintuotanto on maailman mittakaavassa mitätöntä. Esimerkiksi Espanja tuottaa kolmekymmentä kertaisen sadon. Samalla kaavalla voidaan esitellä Kreikan tupakka-, puuvilla- ja sokerijuurkastuotanto.

Joten viljelemälläkään Kreikkaa ei nosteta velkasuosta.

TURISMI:

Joka viides kreikkalainen on töissä turismin parissa. Tämä on suurin työllistäjä Kreikassa komealla 18,2 prosentin potilla. Vuonna 2015 Kreikassa kävi 26 miljoonaa turistia ja tuottoja laskettiin tulleen 14,5 miljardia. Tuo summa on 7 % bruttokansantuotteesta. Vertailuksi esim. Saksassa turismi tuo 4,7% BKT:stä. Tämä vertailu lupaa hyvää Kreikalle, mutta Saksan tulot 4,7% bkt-osuudella on 97 miljardia.

Turismikaan ei ole tie onneen, vaikka kaikki 1-3 tähden hotellit muokattaisiin 5 tähden linnoiksi, koska rakennusmateriaalit ovat pääsääntöisesti tuontitavaraa.

VIENTI:

Turismin tueksi Kreikan pelastusrenkaaksi on esitetty vientiä. Suurkonserneja tai edes suuryrityksiä ei Kreikassa kuitenkaan ole suurta joukkoa. Suurin tehdas kuuluu „Coca-Cola“-konsernille. Toiseksi suurin työnantaja on „Hellenic Telecommunications“, joka myytiin saksalaisille. Kolmannen portaan palkintopallilla vie Kreikan kansallinen lotto- ja veikkaus konserni „OPAP“, jota ollaan pilkkomassa myyntiin. (Yksi ainoita valtion yrityksiä, joka tuotti voittoa)

Neljäntenä listalla on „National Bank of Greece“ ja viides „Hellenic Petroleum“, joita molempia ollaan myymässä pois. Kuudes tila menee „Titan Cement“:ille, joka on maailman kuudenneksi suurin sementintuottaja maailmassa. Seitsemäntenä on „Duty Free Shops“. Nämä sijalla 4 – 7 olevat yritykset eivät vie mitään tai mitättömästi, joten ei näistäkään ole Kreikan pelastusrankaaksi.

TROIKKA:

Troikka on huseerannut Kreikassa „pelastusmielessä“ jo vuosia. Tästäkään ei ole ollut suurta hyötyä. Ainakaan, jos katsotaan vuoden 2015 saldoa. 10.000 yritystä kotimarkkinoilta on sulkenut ovensa kotimaisen kysynnän loputtua ja keskimäärin vuonna 2015 on päivittäin saanut lopputilin 600 kreikkalaista.

Teollinentuotanto on laskenut Troikan ohjeistamana vuoden 1978 tasolle. Tuolloin Kreikan velkataso oli 7,3 miljardia Euroa, joka teki 22,1 % BKT:stä. Vuoden 2016 vaihteessa velkasaldo oli 317,1 miljardia ja 175 % BKT:stä! Vertailuksi 2.Q vuodelta 2015 oli Kreikan nettovelka ulkomaille 225,6 miljardia.

Vuoden 1978 tuotannolla taistellaan vuoden 2016 velkoja! Sama, jos lähtisist vuoden 1978 Toyotalla viivalle nyky Tojojen kanssa! Ei kannata lyödä vetoa suurta summaa MK2 – Tojolle!

Kreikan uusin paketti ei poista ongelmaa, jonka EURO toi mukanaan! Kokonaisuutena Kreikalla kuten Espanjalla, Portugallilla ja Italialla ei ole mahdollisuuksia tervehtyä tilasta jonka EURO-jäsenyys ja „pohjoiset sijoittajat“ keski-Euroopan pankkien kautta loivat.

Ainut vaihtoehto, myös Suomelle, on erota Eurosta ja antaa ajan parantaa haavat.

Kiitos

Hämis

PS. Jos luit loppuun asti niin mieti hetki montako „suomalaista“ tuotemerkkiä meillä on kotimaassamme vielä jäljellä ja kerro mikä niistä nostaa Suomen………