Avainsana-arkisto: eurooppa

Venetsian ja Lombardian kansanäänestykset vaietaan hiljaiseksi!

Koko Eurooppa pidättää hengitystään Katalonian kansanäänestyksen jälkeen. Päivääkään ei kulu ilman uusia uutisia Katalonian äänestyksen jälkimainingeista. Toisaalta uutiset Italian kahdesta erittäin merkittävästä kansaäänestyksestä (22.10.2017) loistavat poissaolollaan Euroopan medioissa, lukuun ottamatta muutamaa lehteä Itävallassa. Äänestykset näyttävät olevan Italian sisäinen asia.

Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat uutiskynnyksen ylittämiseen lienevät, ettei Italiassa äänestetä itsenäisyydestä vaan autonomian lisäämisestä ja äänestykset ovat luonteeltaan neuvoa-antavia. Molemmat äänestykset voidaan näillä tiedoilla luokitella kansalaiskyselyiksi.

Uutishiljaisuus ei kuitenkaan vähennä äänestysten merkitystä eurooppalaisella tasolla. Varsinkaan, jos katsomme menneisyyteen, jossa skotit äänestykseen vuonna 2014 omasta itsenäisyydestään, Madridin ja Barcelonan välisiin taistoihin sekä flaamien ja vallonien keskinäisestä vuosikausia kestäneestä väännöstä Belgiassa.

Euroopan suuntaan nämä autonomiaa, käskyvaltaa ja itsenäisyyttä haikailevat taistot vaikuttavat mitä suurimmissa määrin. Tämän lisäksi on huomionkeskipisteeseen noussut Wisegrad-maiden taisto EU-keskushallintoa vastaan, joka on leviämässä viimeisten vaalitulosten pohjalta myös Itävaltaan.

EU-komissiolla alkaa loppua panokset pitää ylikansallinen keskusjohtoinen liittonsa kasassa.

EU-komission ainoaksi keinoksi on jäämässä ns. Lex-Prodi, jolla jokainen EU-maasta irtoava alue luokitellaan uudeksi maaksi. Uuden maan on neuvoteltava EU- ja Euro-jäsenyys ja sen ehdot uudelleen. Tämä ehto nostaa emämaan uuteen rooliin, koska entinen emämaa voi sulkea neuvottelutiet ja näin estää itsestään lohjenneen uuden maan EU-jäsenyyden.

Kansanäänestykset ovat vastareaktio vallankeskittämiselle.

Kaikesta epävarmuudestaan huolimatta kansanäänestykset antavat suuntaa eurooppalaisten kansojen halusta itsemääräämisoikeuteen. Itsemääräämisoikeudet, joita on siirretty hiljalleen vallankeskittymään Brysseliin koko EU:n ajan. Kansat näyttävät tyytymättömyytensä Brysselin valtaan ja tuhlailevaan elitismiin äänestämällä.

Saksan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden äänenkannattajana on esiintynyt Baijerissa vaikuttava CSU-puolue, joka pitää vapaavaltiotaan itsenäisenä tekemällä omia lakejaan, jotka ovat usein ristiriidassa Saksan liittotasavallan lakien kanssa. Baijerissa on itsenäisyys liikehdintää, mutta liikkeen kannatus ei ole keskushallintoa uhkaavan suuri. Baijerin ja jopa Katalonian mukaan ottaminen seuraavaan vertailuun Venetsian ja Lombardian kanssa tuo asiaan lisää ulottuvuutta.

Baijerin ja Katalonian vertaaminen Lombardiaan ja Venetsiaan, jotka aloittivat kampanjansa Rooman keskushallintoa vastaan jo 90-luvulla, on perusteltua. Baijerin BKT-luvuista (522 miljardia Euroa) maksoi Baijerin hallinto hieman alle 6 miljardia Berliinin keskushallinnolle, joka jakaa rahat köyhemmille alueille. Italiassa taas Lombardian 360 miljardin BKT-summasta (Venetsia 155 miljardia) maksettiin yli 54 miljardia (Venetsia 15 miljardia) Rooman keskushallinnon solidarisuusmaksuja. Lisänsä vertailuun tuokoon Katalonia, joka maksoi 224 miljardin BKT:lla lähteestä riippuen 12 – 16 miljardia Madridille

Ryöstäjä Rooman (Roma ladrona) vierellä Berliini ja Madrid vaikuttavat hyvinkin kohtuullisilta rosvoilta.

Italia on aina ollut kaksijakoinen.

Kielellisesti, historiallisesti, kulinaarisesti, ilmastollisesti ja mentaliteetiltaan Italian etelä ja pohjoinen ovat eronneet selvästi kahdeksi erillisiksi alueiksi jo vuosisatoja sitten. Tämä jako ei ole mitään uutta. Milanon ja Venetsian rahavirrat ovat aina kulkeneet kohti etelään ja Roomaa auttamatta kuitenkaan Etelä-Italiaa kehittämään omaa statustaan kohti omavaraisuutta.

Italia on EU-keskushallinnon painajainen, jota ei paranneta EU-keskusjohdon taikatempuilla varsinkaan, kun useat asiantuntijat (jopa Etelä-Italiasta) ovat sitä mieltä, että etelä tulisi toimeen paremmin itsenäisenä kuningaskuntana.

90-luvulta alkaen on Lega Nord – liike ohjannut pohjoisen kansalaisia ymmärtämään palajastuksillaan Rooman keskushallinnon tuhlailevaa korruptoitunutta politiikkaa. Pohjoisen ihmiset alkoivat unelmoida ”Padaniasta”. Maasta joka rajoittuu Alppien ja Apenniinien väliin. Tätä projektia ja sen perustuksia vavisutti Silvio Berlusconin skandaalien ja korruption siivittämä pääministeriaika ja hanke menetti kannatustaan ylipaikallisella tasolla.

Tänä päivänä Lega Nord keskittyy Italian fiskaalisen vapauden voittamiseen takaisin Brysselistä ja EKP:lta. Lega Nord ja liikkeen ajatukset ovat edelleenkin paikallishallinnossa erittäin tukevasti edustettuna. Vähintään oikeistosiipeä ohjaavana voimana molemmilla alueilla joissa äänestetään sunnuntaina. Lega Nord:in paikallisjohtajat löytyvät vaikuttajina molempien paikallisten äänestysten takaa.

Lisäksi, vaikka äänestyksen tarkoittama itsenäisyys on epäselvästi muotoiltu, odotetaan Venetsian ja Lombardian noudattavan naapurinsa Trentino-Etelä-Tirolin vapaavaltion esimerkkiä. Tämä lienee ainut tapa, jolla Venetsia voi pidätellä pohjoisia alueitaan liittymästä Etelä-Tiroliin. Pohjoisten laaksojen elinkeino on pitkälti riippuvainen talviturismista, jota Etelä-Tirolin verokäytäntö suosii. Tämä ero kahden alueen välillä on aiheuttanut sitten 2008 talouskriisin useiden laaksojen halun siirtyä Venetsian hallinnasta Etelä-Tiroliin.

Äänestysten syyt ja seuraukset.

Neuvoa-antavat äänestykset eivät velvoita hallintoa mihinkään, mutta vahva ”Si” (kyllä) lähettäisi Roomalle signaalin jota ei voi olla huomioimatta. Muuttuuko ”Si” itsenäisyydeksi on toinen kysymys. Odotettu vahva kyllä äänien voitto on paikallishallintojen kädessä vähintään oiva kirves neuvotteluissa Rooman kanssa verorahojen etelävaluman patoamiseen.

Venetsian vuosisatojen historian varjossa on odotettavissa, että kansalaiset äänestävät ”Si” oman kulttuurinsa ja maineensa puolesta. Vuonna 2014 pidettiin epävirallinen online-äänestys Venetsian itsenäisyydestä. Äänestystä syytettiin epäluotettavaksi, koska sen läpinäkyvyys asetettiin kyseenalaiseksi. Äänestyksen tulos oli murskaava ja aiheutti kansainvälistä huomiota. Venetsian oma kieli veneeti sai pian äänestyksen jälkeen sijansa hallintokielenä italian rinnalla ja Veneetit saivat vähemmistökansanosan statuksen.

Sisäpolitiikkaa ensi vuoden vaaleja silmällä pitäen?

Italian ensi vuoden parlamenttivaalit tuovat oman lisänsä näiden kahden äänestyksen taakse. Lega Nord on Italian vahvin oppositiopuolue ja oikean siiven tukipilari. Nämä kaksi paikallista kansanäänestystä ovat varmuudella suunnattu myös nykyistä keskushallintoa vastaan ja aloittavat omalta osaltaan parlamenttivaalitaiston.

Omalta osaltaan paluun tehnyt Silvio Berlusconi sekoittaa pakkaa oikealla, mutta Lega Nord ja Silvio saavat rivit ojennukseen ja hallintopaketin kasaan, koska tavoitteet ovat yhteneväiset. Selvää on, että äänestys kuumentaa tilannetta entisestään ja kriisien keskellä rypevän keskushallinnon on tultava vastaan, kenties tavoilla, joihin sillä ei ole varaa ilman EU-komission tukea.

Äänestysten ensivaikutukset ovat jo näkyvissä. Rooman keskushallinto on lähestynyt pormestareita kirjeillä, joissa kehotetaan boikotoimaan äänestystä ja luomaan äänestyksen vastaista ilmapiiriä. Tähän kirjeeseen on vastannut kieltävästi usean suuremman kaupungin – Milanon, Brescian, Bergamon ja Mantuan – pormestarit. ”Me äänestämme, kuin Lega Nord” saman tekevää mitä poliittista suuntausta kukakin kannattaa, koska itsenäisyys tulee ensin ja muut ristiriidat voidaan selvittää helpommin itsenäisenä. Tämä vasemmanpadon murtuminen tuo äänestykseen uuden uskon paikallishallintojen uuteen tulemiseen.

22.10.2017 tulee olemaan vähintään yhtä iso, jollei isompi lähtölaukaus paikalliselle hallinnolle, kuin Katalonia, mutta yhtä kaikki se on pyllistys keskushallinnolle, niin Roomassa, kuin Brysselissä!

Kiitos

Hämis

Suomi vs. Kreikka

Eteeni tuli kreikkalaisessa talouslehdessä eräs kolumni, jossa puututaan Kreikan suurimpaan ongelmaan työttömyyteen ja sen syihin. Maanmainio artikkeli ei tuonut minulle sinällään mitään uutta, olinhan yksi noista pienyrittäjistä Kreikassa melkein seitsemän vuotta. Kuitenkin artikkelissa käsitellään samoja ongelmia mitä löytää jokaisesta EU- ja Euro-maasta mukaan lukien Suomi, joten päätin kääntää sen yksi yhteen myös suomalaisille luettavaksi.

Yhden neuvon haluan lukijalle antaa mukaan lukuhetkeen. Vaihda lennossa Suomi ja suomalaiset poliitikot maan ja nimien paikalle ja hämmästy maiden yhteneväisyyksista.

Kreikan ongelma on……valtio!

Ratkaisu Kreikan talousongelmaan on pienet yritykset. Varsinainen ongelma on valtio.

Kreikan työpaikoista 70 prosenttia löytyvät pk-yrityksistä, jotka työllistävät alle kolme henkilöä. Alle yhdeksän henkilöä työllistävistä firmoista kerätään jo 90 prosenttia kaikista Kreikan työpaikoista ja yrityksistä jotka työllistävät alle 49 työntekijää löytyy jo komeat 97,5 prosenttia kaikista Kreikan työpaikoista.

Kreikan ongelma on valtion koko ja kustannukset

Useissa edellä mainituissa yrityksissä yrittäjä on yksi työntekijöistä, jonka palkka jää maksamatta, jos jotain menee pieleen. Yrittäjätyöntekijä kantaa vastuun, kuin riskisijoittaja, vaikka on töissä työntekijöidensä rinnalla. Kreikan nykytilanteessa näitä yrittäjiä kohdellaan, kuin suuria yrityksiä, kun he hakevat rahoitusta pitääkseen työntekijänsä ja itsensä liikkeessä ja pois työttömyystilastoista.

Kaikki jotka tuijottavat vain tuottavuuden, voiton ja likviditeetin sarakkeita ja muita fantasialukuja, sekä uskovat tuottavuuden Eldoradoon ovat naurettavia. Naurettavia ovat myös nämä 1-5 henkilöä työllistävät yritykset, jos niiden lukuja vertaa konserneihin.

Joku aika sitten ministeri Ilias Mosialos oli haastateltavana televisiossa ja totesi, että Kreikan ongelma on suuret määrät pienyrittäjiä, vaikka ongelma on valtionhallinnon koko ja kulut, jonka ratkaisu on pienyrittäminen.

Valtion harrastama yliverotus rajoittaa kansalaisten elämää, vapautta sitoen jalat ja kädet byrokratiallaan ja maksuillaan, vaikka samalla päästää konsernien raha laukkaamaan vapaasti verottajalta karkuun. Jos yrittäjä saa, kaikesta huolimatta kovalla työllään kerättyä omaisuutta ja elantonsa, tulee valtio rankaisemaan osittain absurdeilla ja laittomilla ylisuurilla veroilla. Verotus ei kohdistu pelkään tuottoon vaan pyrkii kaventamaan myös yrittäjän ja työntekijöiden palkkoja rajoille, joilla selviytyminen on mahdotonta.

PK-yritykset voisivat työllistää kaikki kreikkalaiset

Veroilla, kuten ENFIA, joka kerätään kaikista katetuista rakennuksista huolimatta siitä tuottaako rakennus jotain, oli kyseessä talli, varasto tai asunto on saatu kansalaisten lisäksi myös pienyrittäjiä vaikeuksiin. Tämä väliaikainen (2011-2012) maksu peritää edelleenkin tosin vuoden 2013 alusta uudella nimellä EETIDE.

ENFIA vero, jonka Kreikalle määräsi Troikka 2011 talouden tervehdyttämiseksi on saanut aikaan päin vastaisen vaikutuksen, vaikka 2013 muuttui koskemaan vain sähköistettyjä katettuja rakennuksia. Vero peritään sähkölaskun yhteydessä ja vaihtelee tapauskohtaisesti kolmen ja kahdenkymmenen Euron välillä lattianeliömetriä kohti.

(Kursivoitu teksti on artikkelin ulkopuolista selittävää tekstiä)

Kiinteistövero ENFIA sai aikaan sukupuuttoaallon Kreikan pk-yrityksissä. Vuoden 2009 tasolta on kadonnut yli 30 prosenttia PK-yrityksistä ja kaikki näiden yritysten työntekijät ovat työttöminä. Jos tämä linja jatkuu tulee Kreikan koko taloussysteemi kaatumaan kasaan ja Kreikka maana lakkaa olemasta.

Te jotka kuvittelette, että ilman tätä nälkiintyvää PK-yrittäjien joukkoa, joka rahoittaa koko maan toiminnan, olisi olemassa taloutta, olette naurettavia. Te kaikki jotka ajattelette, että työpaikat syntyvät yrityksiin jotka työllistävät tällä hetkellä 50 – 1.000 henkeä, eli 2,5 prosenttia koko työmarkkinoista, olette naurettavia. Vaikka nämä suuret hait tuplaisivat työntekijänsä se toisi työttömyystilastoihin vain alle 3 prosentin helpotuksen.

Toisaalta, jos yhteiskunta tukisi pienyrittäjiä joilla on 1-3 henkeä töissä ja nämä työllistäisivät keskimäärin 0,25 henkeä, olisi maassa täystyöllisyys.

Valtio on vitsiveistos, jopa vitsi veistokseksi.

Kiitos

Hämis

Lähde: Agis Veroutis/Capital.gr

„On aika taistella Euroopan puolesta!“

Otsikon sotainen lause on „Die Welt“ – lehden (1) otsikko uutisesta, jossa kerrotaan tämän vuoden Karlspreis (2) – tunnustuksen jakamisesta paaville. EU-presidentti Martin Schulz ja EU-komission superkomissaari J-C Juncker kertoivat tämän palkitsemisen olevan „ilmoitus Euroopan yhtenäisyydestä“ Eurooppaa uhkaaville tahoille.

Palkinnon jakaminen Paavi Franziskukselle on joidenkin mielestä EU:n hätähuuto. Jotkut kysyy miksi Paavi Argentiinasta saa eurooppalaisen tunnustuksen. EU-komissio tukee Karlspreis-lautakunnan lausuntoa siitä, että paavi ansaitsee tunnustuksen Euroopalle tuomastaan toivon sanomasta.

Mikä „Karlspreis“ – palkinto ?

Suomalainen wikipedia (4) kertoo seuraavaa: „Kaarle Suuren palkinto ( Internationaler Karlspreis der Stadt Aachen vuodesta 1988 Internationaler Karlspreis zu Aachen) on saksalaisen Aachenin kaupungin myöntämä arvostettu eurooppalainen palkinto. Se on jaettu vuodesta 1950 alkaen vuosittain henkilölle, joka on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen. Palkinto myönnetään Kaarle Suuren muistoksi, joka hallitsi Aachenista käsin ja on sinne myös haudattu. Palkinto myönnetään helatorstaisin Aachenin kaupungintalolla. „

Euroopan idean ja rauhan edistämisestä“ Kaarle Suuren nimissä!

Kaarle Suuri (5) oli sotaherra, joka valloitti Eurooppaa paavin suojelukseksi Italiassa ja kruunautti itsensä Italian kuninkaaksi sodan päätteeksi. Peittosi saksin heimot, jotka olivat pakananoita. Soti friisejä, avaareja ja slaaveja vastaan vallaten osan nykyistä Espanjaa ja koko keskisen Euroopan Atlantilta Balkanille sekä Puolaan ja nykyisen Tanskan rajalta aina Roomaan asti. (6)

Kaikkiaan Kaarle Suuri kävi „Euroopan idean“ nimissä 54 kappaletta sotia Euroopassa „edistääkseen rauhaa“!

Palkinnon saajista merkittävimpiä „Euroopan idean ja rauhan edistäjiä“ ovat:

1953 Jean Monnet (7), joka perusti ensimmäisen yleiseurooppalaisen järjestön.

1954 Kondrad Adenauer (8), joka teki hartiavoimin töitä yhtenäisen euroopan puolesta.

1955 Winston Churchill (9), jonka kerrotaan olevan „vapauden suojelija ja ohjaaja“.

1959 George C. Marshall (10), jonka nimeä kantaa Saksan toisen maailman sodan jälkeen pelastanut „Marshall-plan“.

1969 palkinnon sai yhden tilasta joukkue, jonka yhteisvaikutus Euroopan yhtenäisyyteen oli mittaamaton, EU-komissio! (11)

1982 Espanjan kuningas Juan Carlos I (12) yhtenäisyyden ja ihmisarvojen nimissä.

1987 Henry Kissinger (13), jonka panos rauhalle ja yhteistyölle on palkinnon arvoinen.

1988 Francois Mitterrand ja Helmut Kohl (14 ja 15)saivat palkinnon ranskalais-saksalaisen ystävyyden ja rauhan nimissä.

1992 Jacques Delors (16) Euroopan sisämarkkinoiden isä sai tunnustuksen työstään!

1999 Tony Blair (17) Euroopan rauhan ja yhteenkasvamisen kunniaksi!

2000 Bill Clinton (18) yhteistyöstä vapauden, demokratian ja rauhan nimissä.

2002 EURO valuuttana sai palkinnon Euroopan yhdentämisestä.

2004 Paavi Johannes Paul II (19) sai palkinnon rauhan edistämisestä.

2006 Jean-Claude Juncker (20) sai tunnustuksen ollessaan „Euroopan moottori“!

Myöhemmistä palkituista mainittakoon pikaisesti Angela Merkel, Donald Tusk, Jean-Claude Trichet, Wolfgang Schäuble, Herman Van Rompuy, Martin Schulz ja tänä vuonna paavi Franziskus (22).

Nämä rauhanmiehet kruunattiin „Euroopan idean ja rauhan“, Euroopan sotaisimman valloittajan, Paavin saksalais-roomalaiseksi keisariksi ja pyhimykseksi nimittämän miehen Kaarle Suuren nimissä!

Onko tullut aika „taistella Euroopan puolesta“„Euroopan idean ja rauhan edistämiseksi“ ?

Ja, jos on, ketä vastaan tätä taistelua käydään ?

Kristillistä Venäjää, lähi-idän muslimeja vai Euroopan pakanalliseksi muuttunutta kansaa vastaan ?

 

 

Kiitos

Hämis

Ps. Nykyinen Paavi piti vuonna 2014 puheen EU-parlamentille, jossa Paavi puhui „Välimeren muuttumisesta haudaksi“ ja „on ehdotonta, että puututaan syihin eikä pelkästään seurauksiin“ sekä „ne ihmiset jotka päivittäin laskeutuvat Euroopan rannoille tarvitsevat apua“. (23)

Linkit:

  1. http://www.welt.de/debatte/kommentare/article155021752/Es-wird-Zeit-fuer-Europa-zu-kaempfen.html
  2. https://de.wikipedia.org/wiki/Karlspreis
  3. http://www.karlspreis.de/en/
  4. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Suuren_palkinto
  5. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_Suuri
  6. https://de.wikipedia.org/wiki/Datei:Frankenreich_768-811.jpg
  7. https://de.wikipedia.org/wiki/Jean_Monnet
  8. https://de.wikipedia.org/wiki/Konrad_Adenauer
  9. https://de.wikipedia.org/wiki/Winston_Churchill
  10. https://de.wikipedia.org/wiki/George_C._Marshall
  11. https://de.wikipedia.org/wiki/Europ%C3%A4ische_Kommission
  12. https://de.wikipedia.org/wiki/Juan_Carlos_I.
  13. https://de.wikipedia.org/wiki/Henry_Kissinger
  14. https://de.wikipedia.org/wiki/Fran%C3%A7ois_Mitterrand
  15. https://de.wikipedia.org/wiki/Helmut_Kohl
  16. https://de.wikipedia.org/wiki/Jacques_Delors
  17. https://de.wikipedia.org/wiki/Tony_Blair
  18. https://de.wikipedia.org/wiki/Bill_Clinton
  19. https://de.wikipedia.org/wiki/Johannes_Paul_II.
  20. https://de.wikipedia.org/wiki/Jean-Claude_Juncker
  21. https://de.wikipedia.org/wiki/Angela_Merkel
  22. http://www.aachen.de/de/stadt_buerger/aachen_profil/preise_auszeichnungen/karlspreis/index.html
  23. http://www.spiegel.de/politik/ausland/papst-franziskus-haelt-rede-vor-europaparlament-a-1004854.html