Kreikka: Aseita, lahjontaa, uhkailua ja velkaa. OSA 2

Kirjoitin aiheesta ensimmäisen blogin, joka raapaisi pintaa ja tässä on tarkoitus sukeltaa hieman syvemmälle aiheeseen Kreikka ja asevarustelu sekä korruptio. Aihe on mielestäni tärkeä, koska myös Suomi ja suomalaiset veronmaksajat on kutsuttu paikkaamaan Kreikan korruptioituneiden poliitikkojen aihettamaa lovea Kreikan kansantalouteen. Lisäksi on huomionarvoista, että Kreikkaa EU-rajavaltiona on varustettu tietäen, ettei se pysty hankintojaan maksamaan. Tämä toiminta on ollut harkittua, niin EU-maiden Ranskan ja Saksan, kuin USAn osalta. Mutta menkäämme asiaan.

Kreikka on kasannut itselleen velkaa ja huijasi EU-viranomaisia, jopa Saksan valtiovarainministeriä siirtämällä aseostoja tulevaisuuteen. Tämän „tulevaisuus“ tempun teki mahdolliseksi „tuplakirjanpito“, jossa puolustusmenot olivat eri budjetissa, kuin muut valtionmenot. Lisäksi aseostoja ei kirjattu kirjanpitoon heti niitä tehtäessä, vaan vasta tulevaisuuden toimituksen ajankohdalle. Tämä käy selväksi oheisesta videosta, josta käy myös ilmi, että kaikki EUn silmäätekevät tiesivät petoksesta tai vähintään epäilivät petosta.

Kreikan puolustusministeriön (YPETHA) kanssa työskennellyt asemyyjä kertoo, että ministeriössä oli vuosien 1995-2004 „virallinen“ lista hinnoista lahjontaa koskien. Tämän lausunnon mies antoi nimettömänä, vaikka on vaihtanut ammattia ja asuu jo 10 vuotta ulkomailla. Perusteeksi anonymiteetille mies kertoo pelon „ase-mafian“ kostosta.

Lahjukset eivät lopunneet asehankintoihin vaan ulottuvat kaikkiin valtion hankintoihin. Olympia-kisoista lääkkeisiin, mutta aseet ovat suurin yksittäinen kulu koko budjetissa. Tämä varustelukierre alkoi „Imian konfliktista“ (1) , jossa Turkin ja Kreikan väliset aluekiistat kärjistyivät taas kerran lähes avoimeksi konfliktiksi.

Tätä hetkeä ennen oli hallituksien puolutusmäärärahat rajatut ja „ase-haukkojen“ markkinat näin rajoitetut. Imia-kriisin jälkeen Gerasimos Arsenis, joka oli puolustusministeri, loi puolustuksen uudet raamit ja niitä vahtivan organisation (GDE). Tämä tapahtui vuonna 1994 Andreas Papandreoun (Jorgoksen isä) ollessa pääministeri.

Näin PASOK-sosialistien uusi johtaja Simitis sai, puolustusministerinsä Akis Tsochatzopoulos:in ja Giannis Smpokos korkeimpana virkamiehenä vastaamassa varustuksesta, vapaat kädet. Samana vuonna tuli tavaksi ns. vastapalvelussopimus, jota olisi oikeammin kutsuttava „Setä, minä annan sinulekkin jotain“ – sopimukseksi. Tänään on selvää, että näillä keinoilla liikuteltiin satoja miljoonia lahjusrahoja.

Haasteteltu asekauppias kertoo, että Akiksen aikana systeemi oli vasta lapsenkengissä, vaikka Akiksen niskoille on laitettu 50 miljoonaa Euroa. Luotu systeemi alkoi jauhaa „isoa rahaa“ vasta 2001, kun Giannos Papantoniou nousi puolustusministeriksi. Ilman lahjuksia ei yksinkertaisesti ostettu mitään. Tuolloin oli mahdotonta, puuttuvan kilpailun takia, marssia puolustusministeriöön ja sanoa, että minulla on paras asesysteemi ja paras hinta. Tämä ei toiminut ja oli lahjottava itsensä läpi koko ministeriön saadakseen tärkeät nimet papereihinsa.

Edellä mainittu GDE:n lisäksi luotiin „ulko- ja puolustuspolitiikan hallitusneuvosto“ (KYSEA), joka oli paljon vartijana puolustusministeriön sisällä. Näiden molempien organisaation hallussa oli „kulkuväylä“ ministeriön allekirjoituksiin ja näiden organisaatioiden virkamiesten myötämielisyys oli ostettava, ennen kuin pääsi todellisiin päättäjiin kiinni. Tämän „rikollisen joukon“ asemyyjä uskoo olleen ohjeistettu ylimmiltä tahoilta ja systeemi toimi moitteettomasti jakaen lahjuksia koko systeemin läpi.

USA, Ranska ja Britit olivat „asemyyjän“ mukaan säästäväisiä lahjuksissaan, mutta Saksa ja Venäjä veivät lahjukset uudelle tasolle pyrkiessään markkinoille. Normaalit prosentit olivat „hintalistan“mukaan 8-10% kauppasummasta. Tämä kertoo meille korutonta sanomaansa, koska jokaisen miljardin päälle tuli 100 miljoonaa, joka laskutettiin Kreikan valtiolta. Tämä laskutus on nyttemmin siirtynyt koko EUn ja varsinkin EURO-alueen kontolle. Vastuu näistä lahjuksista oli kreikkalaisella „konsultilla“, joka ilmoitti toimittaja yritykselle tarvitsevansa tietyn summan, joka myös toimitettiin ja siirrettiin päättäjille. Nämä konsultit olivat välissä, koska heillä oli henkilökohtaiset suhteensa ministereihin ja muihin päättäjiin, jotka auttoivat asioiden etenemistä lahjusten lisäksi. Ilman „konsultteja“ ei toinut mikään.

„Konsultit“ käyttivät offshore-firmojen „saaristoa“, jonka läpivalaiseminen oli mahdoton tehtävä. Tämän tehtävän mahdottomuuden todistaa se, että Akis jäi kiinni vasta näin pitkän ajan jälkeen. Tämäkin vain paljastuksien mahdollistaman päänavauksen kautta. „Konsultit“ ottivat 2-3% palkkiota, GDE rahasti 1% ja loput lahjukset jakautuivat lopuile ylemmille toimijoille projektin vaatimien nimikirjoituksien mukaan. Esimerkiksi pelkkien tietojen ostaminen tulevista varusteluprojekteista saattoi maksaa 5 – 200 tuhatta Euroa. Toimittajan esittämien tarjouksien „arvioiminen“ maksoi 150 – 300 Euroa ja tämän saman summan joutui maksamaan teknisten asiakirjojen „arvioiminen“. „Palkkiomaksu“ lautakuntien päättäjille oli 150 – 200 tuhatta Euroa.

Tämä kaikki johti siihen, että tehtyjen sopimuksien etumaksut olivat 40 – 50 %. Tällä „käsirahalla“ katettiin myös sopimuksien „hankintahinta“ ja kaikki siirtyi myöhemmin EU-veronmaksajien maksettavaksi. Nämä päätökset laskeutuivat lopulta eduskunnan käsittelyyn, jossa niiden läpi meno yhden puolueen enemmistöhallituksella oli läpihuutoa. Pelkästään vuonna 1999 toteutui 51 kauppaa, joista 36 katsottiin olleen „kiireellisiä“. Tätä „kiireellisyyttä“ ei tuolloin epäillyt yksikään kansanedustaja saati, että olisivat kysyneet: „Kuka kiireellisyyden määritteli“.

Ainut heti, jolloin näitä päätöksiä asetettiin epäilyksen alle oli 2004 vaalien jälkeen. Tolloin tuore pääministeri Karamanlis lähetti valtakunnansyyttäjän Giorgos Zormpas:in tarkastamaan GDE:tä. Zormpas ei päässyt ove piemmälle, koska PASOK-johtaja Simitiksen hallitus oli sulkenut ovet jo vuonna 2003 ja varmistanut, että „koira“ oli kytketty talutushihnaan, eikä mitään ollut löydettävissä. Tämän Simitis siunasi lailla, joka antoi ministereille immuniteetin, joka pelasti 2004 vähintään kaksi sosialistihallituksen ministeriä vankilalta.

Tässä toiselle osalle riittämiin, koska muuten kirjoitus muodostuu kirjaksi tai ainakin novelliksi.
Vaikka tämä Kreikan varustamisen historia ei suorastaan koske tai kiinnostaisi suomalaisia on toistamiseen korostettava, että näitä aseita maksetaan yhteisvastuullisesti ja useita Euro-maita on ollut tietoisesti mukana tässä leikissä.
Onko leikki oikeutettua ?
Ainakin sen tulisi asettaa kotoisten politikkojen perustelut yhteisvastuusta epäilyjen valokeilaan.

Saman sarjan ykkösosa: https://vapaakulkija.wordpress.com/2014/11/29/kreikka-aseita-lahjontaa-uhkailua-ja-velkaa-osa-1/

Kiitos
Hämis
Ps. En voi pyytää, mutta en myöskään estää, jos joku haluaa tukea vapaakulkijan matkaa.
FI 51 5025 0220 1502 54 BIC OKOYFIHH Tilinomistaja Juha Hämäläinen
Linkit:
http://de.wikipedia.org/wiki/Imia
http://www.mod.mil.gr/mod/el/
http://www.real.gr/Files/Articles/Document/291125.pdf

Mainokset

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s