Matkalla kohti ”Eurafrikkaa”?

Afrikan väestökehitys on Euroopan suurin haaste, kirjoittaa amerikkalainen tiedemies Stephen Smith kirjassaan ”Juoksu Eurooppaan” (La Ruee Vers l´Europe). ”Vuoden 1960 jälkeen Afrikan väestömäärä on kuusinkertaistunut. Vuoteen 2050 mennessä väestömäärän odotetaan tuplautuvan 2,5 miljardin tasolle.

Ensin kuitenkin hyvät uutiset: Suurin afrikkalaisten muuttoliike ei ole vielä alkanut. Noin 200.000 mustaa afrikkalaista onnistui pääsemään vuonna 2015 Libyan kautta Italiaan. Vuonna 2016 Eurooppaan saapui noin 180.000 afrikkalaista. Vuodesta 2007 alkaen on Eurooppaan saapunut noin kaksi miljoonaa afrikkalaista. Noin 200.000 vuodessa. Vuonna 1960 Euroopassa eli noin 900.000 afrikkalaista. Nyt heitä on yhdeksän miljoonaa.

Tähän loppui hyvät uutiset. Tästä eteen päin luet omalla vastuulla, koska vuoteen 2050 on Euroopan selvittävä noin 150-200 miljoonan siirtolaisen vyöryyn. Tästä Euroopalle kertoo amerikkalainen journalisti ja tiedemies Stephen Smith uudessa 268 sivuisessa ”Juoksu Eurooppaan”-kirjassaan.

Smith on kirjoittanut vuosikymmeniä ranskalaisiin sanomalehtiin Afrikasta. Tämä selittää sitä miksi hänen uusin kirjansa julkaistaan ensin ranskaksi. Tällä hetkellä Smith toimii Afrikkatiedon professorina Duke yliopistossa USA:n Pohjois-Carolinan osavaltiossa.

Kiihtyvä väestönkasvu

Smith tietää Afrikasta kaiken tietämisen arvoisen, varsinkin Afrikan tärkeimmät tunnusluvut ovat miehen jopa päivää. Vuonna 1960 Afrikassa oli 230 miljoonaa ihmistä. Tänään luku on turvonnut jo 1,3 miljardiin. Ennustukset kertovat, että nykyisellä vauhdilla luku nousee 2,5 miljardin tasolle vuoteen 2050 mennessä. Smith vertaa lukua Ranskan väkilukuun, joka on nyt 66,5 miljoonaa ja samalla väestönkasvusuhteella sen tulisi nousta 640 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

Afrikassa on menossa maailman mittakaavassa suurin koskaan tapahtunut väestönkasvu. Saharan eteläpuolella väestö kasvaa vielä suuremmalla vauhdilla. Yhdeksässä Saharasta etelään olevassa maassa väkiluku tulee viisinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä. Afrikan köyhimmät maat Niger, Tsad, Mali ja Burkina Faso onnistuu tuplaamaan väkimääränsä jo 20 vuodessa noin 140 miljoonan joukoksi. Koko Saharan alainen Afrikka kasvaa tällä vuosikymmenellä noin 200 miljoonalla hengellä.

Talouskasvu ei seuraa väestönkasvua

Millä tämä kasvava joukko tulee elämään on epäselvää. Jo tänään on Afrikan väestöstä noin 400 miljoonaa kroonisesti aliravittuja. Maanviljelyn vihreä vallankumous ei näy Saharan alaisessa Afrikassa. Alueen maanviljelijöistä 96 prosenttia viljelee alle viiden hehtaarin tiloja, joiden sato on alle tonni viljaa hehtaarilta. Vain viisi prosenttia tästä maasta on kasteltavissa, Intiassa vastaava suhdeluku on 58 prosenttia. Seurauksena tästä esimerkiksi Nigeria joutui jo vuonna 2015 tuomaan noin 10 miljardin dollarin edestä elintarvikkeita maahan. Summa syö jo viidenneksen maan öljytuloista.

20 miljoonaa New Yorkin asukasta käyttää saman määrän sähköä,
kuin 1,2 miljardia afrikkalaista

Stephen Smith

Afrikan talouden kasvu on olemassa vain paperilla. Afrikan osuus maailman kaupasta on samalla tasolla, kuin vuonna 1950. Väestöräjähdys syö tuloksen.

Smith laskee, että esimerkiksi, jotta Mali voisi tuplata BKT-luvut (675 dollaria/kansalainen) tarvitaan Malissa 18 prosentin vuotuinen kasvu noin 18 vuoden ajan. Samalla talouskasvulla Mali tarvitsisi hieman yli 100 vuotta saavuttaakseen Ranskan tason.

Se kuinka epätodennäköistä Afrikan talouskasvu on kertoo muutkin luvut. Vuonna 2015 Afrikka tuotti sähköä yhtä paljon, kuin Espanja tai Argentiina. Maat joissa on alle 50 miljoonaa asukasta. Manner on kaukana teollistumisesta ja teollisesta tuotannosta. Kuitenkin joka vuosi alueen työmarkkinoille tulee 22 miljoonaa uutta nuorta, joilla ei ole mitään tekemistä.

Sukupolvien välinen stressitesti

Yhden suuren lisäongelman Afrikalle tuo ikäjakautuma. Tällä hetkellä 40 prosenttia Saharan alla asuvista afrikkalaisista on nuorempia, kuin 15 vuotta. Alle 30 vuotiaita on jo 80 prosenttia. Smith kirjoittaa tästä: ”Koskaan ihmiskunnan historiassa ei yhden maanosan väestö ole ollut näi nuorta, kuin nyt Saharan alapuolen Afrikassa”.

Tämä ei ole mikään siunaus mantereelle. Tämä epäsuhta lyö läpi jokaisessa vertailussa ja vääristää väestöpyramidin. Vain viisi prosenttia afrikkalaisista on yli 60 vuotta vanhoja. Tämä suhde on liian pieni siirtämään arvoja ja normeja nuorille. Afrikalle ominaisia normeja ja arvoja joita on vaalittu edellisten sukupolvien toimesta satoja vuosia. ”Afrikan moraalinen uustuotanto on tuhottu”, kirjoittaa Smith.

Ikäjakautuman kehittyminen saataa aiheuttaa jopa sisällissotia nuorien miesten toimettomien laumojen kautta. ”Saharan alaisen Afrikan epänormaali demokrafinen profiili vähentää mahdollisuuksia muodostaa demokratioita”, kirjoittaa Smith.

Nigerialainen kaupunki Lagos esimerkkinä

Muuallakin maailmassa nähty seuraus väestönräjähdyksestä on tuttu myös Afrikassa. Nuoriso muuttaa maalta kaupunkiin parantaakseen tulevaisuuden näkymiä. Smith ottaa esimerkiksi Nigerian, joka on ”näyteikkuna tapahtumassa olevalle muuttoliikkeelle”.

Vuonna 1960 Lagoksen satamakaupungissa oli 350.000 asukasta. Vuonna 2012 määrä oli noussut jo yli 20 miljoonan. Vuoden 1960 väkiluku Nigeriassa oli vain 40 miljoonaa, kun se tänään on jo ylittänyt 190 miljoonan rajapyykin. Nigerian väkiluvun viisinkertaistuminen ei ole suhteessa Lagosin kuusikymmenkertaiseen väkimäärään.

Vuonna 1940 Saharan alaisessa Afrikassa oli kuusi kaupunkia, joissa oli yli 100.000 asukasta ja yksi jossa oli yli miljoona asukasta. Tänään samalta alueelta löytyy 40 miljoona ja monimiljoona kaupunkia.

Nuoret ovat keskenään ja kehittävät omat norminsa ja arvonsa,
joista tulee uudet käyttäytymissäännöt

Stephen Smith

Seuraukset tästä kaikesta yhteiskunnalle ovat: Kaksi kolmasosaa Lagosin asukkaista asuu slummeissa. Kaikista asukkaista 95 prosenttia ovat alle 30 vuotiaita. ”Ikäpyramiidi on päälaellaan”, kirjoittaa Smith. Vanhempien tai siovanhempien auktoriteetti ei toimi slummeissa.

”Nuoret ovat keskenään ja kehittävät omat norminsa ja arvonsa, joista tulee uudet käyttäytymissäännöt. Tämä ei välttämättä tarkoita viidakonlakia, muttei myöskään kunnon kansalaisen koulutusta”, kirjoittaa Smith. Tästäkin slummista lähtee päivittäin siirtolaisia kohti Eurooppaa.

Ongelmallinen kehitysapu

Koska siis alkaa suuri kilpajuoksu Afrikasta Eurooppaan? Smithin mukaan kolmen edellytyksen on täyttyvä ennen suurta juoksua. Ensin kriittisen määrän afrikkalaisia on saatava kasaan riittävästi varallisuutta lähteäkseen matkalle. Toiseksi tarvitaan Euroopan houkuttelua ja alkuapua. Kolmanneksi Euroopan hyvinvoinnin on oltava huomattavasti suurempi, kuin Afrikan.

Kehitysavullaan rikkaat maat ampuvat itseään jalkaan.

Stephen Smith

Kaikki kolme mainittua edellytystä ovat juuri nyt olemassa ja niitä voimistetaan omalla avulla. Smithin mukaan ”rikkaat maat ampuvat omaan jalkaansa kehitysavullaan, koska köyhien maiden auttaminen nostaa matkalle lähtevien määrää ja lisää maasta- ja maahanmuuttoa”.

Matkalle ei lähde kaikista köyhimmät, vaan ne jotka jättävät taakseen kehitysaputalouden. ”Ne jotka olivat eilen liian köyhiä matkustamaan tekevät tänään hyvinvoinnin aallolla matkaa Eurooppan paratiisiin”, kirjoittaa Smith.

Eurafriikka

Onko siis miljoonien afrikkalaisten massamaahanmuutto Euroopan kohtalo, jota ei voi väistää?
”Ei”, sanoo Smith, ”koska pelkästään afrikkalaisilla ei ole oikeutta toimia vaan myös eurooppalaisilla on vapaus toimia. Heidän tulee vain haluata sitä”.

Smith asettaa useita tulevaisuuden kuvia valittavaksi eurooppalaisille. Ensimmäinen on Eurafrika, jossa Eurooppa ottaa vastaan kaikki afrikkalaiset, jotka tulevat. Europpassa on useita asiantuntijoita, jotka ovat sitä mieltä että juuri tätä kuihtuva Eurooppa tarvitsee pysyäkseen viriilinä. Smith laskee, että vuoden 1995 väkimäärän säilyttääkseen Eurooppa tarvitsee vuosittain noin miljoona maahanmuuttajaa vuoteen 2050 mennessä.

Vuonna 2050 Euroopan asukkaista olisi kolme neljännestä
afrikkalaisia tai näiden jälkeläisiä.

Stephen Smith

Nykyisen työikäisien määrän säilyttäminen tasaisena Eurooppa tarvitsee jo 1,6 miljoonaa maahanmuuttajaa vuodessa.

Nykyisen suhteen työssä olevien ja eläkkeellä olevien tai lasten suhteen tasaisena pitäminen vaatisi jo 13 miljoonan afrikkalaisen maahanmuuton.

”Vuonna 2050 kolme neljännestä eurooppalaisista olisi afrikkalaisia tai heidän jälkeläisiään. Tämä on kaikille eurooppalaisille maille kestämätön yhtälö. Eurafriikka tulee lopettamaan sosiaalisen turvallisuuden Euroopassa. Sosiaalivaltio ei kestä avoimien rajojen politiikkaa”, kirjoittaa Smith.

Euroopan linnoitus

Toinen Smithin vaihtoehdoista on ”Euroopan linnoitus”. Ratkaisu jonka Smith ei näe pelkästään mahdolliseksi vaan myös poliittisesti ja moraalisesti kestäväksi ratkaisuksi. Todellisuudessa Eurooppa on matkalla tähän suuntaan jo pitkään.

Turkin ja EU:n välinen pakolaissopimus sekä Libyan ja Marokon rahallinen sekä materiaalinen auttaminen on esimerkki tästä kehityksestä. ”Eurooppa yrittää piiloutua rahamuurin taakse, vaikka se on epäonnistumaan tuomittu yritys, koska Eurooppa on rikas, joka on tekemisissä köyhien kanssa”, kirjoittaa Smith.

Saharan eteläpuolen protektoraatti

Kolmas vaihtoehto on ”paluu protektoraatteihin”. Eurooppa voi yrittää poistaa näkyvissä olevan ”pakolaisvyöryn” aiheuttaman ”mädän sen syntymäpaikassa”. Tässä on mahdollisuus tehdä suoria sopimuksia naapurimantereen hallitusten kanssa, jotta nämä rajoittaisivat pakolaisvirtaa palkkiota ja palveluksia vastaan. Tässä tapauksessa Afrikan valtiot ottaisivat Euroopan protektoraatin statuksen.

Tässä vaihtoehdossa Smith näkee jo kehitystä EU:n yrittäessä tehdä yksittäisien maiden kanssa sopimuksia. Sopimuksia on yritetty tehdä jopa sudanesialaisen diktaattorin Omar Al-Baschir:in kanssa, joka on kansainvälisen tuomioistuimen etsintäkuuluttama.

Euroopan suurin maailman poliittinen haaste

On sama minkä tien Eurooppa valitsee, koska silti on varmaa, että seuraava suuru muuttoliike Afrikasta Eurooppaa on tulossa. Afrikan väestöräjähdys on maailman poliittinen ongelma, joka kaatuu ensi sijaisesti Euroopan niskaan ja siihen on reagoitava jollain tavalla tahdottiin sitä tai ei.

Euroopan on aika herätä käsittämään todellisuus ja siksi uskallan esittää toivomuksen, että Stephen Smithin kirja suomennetaan mahdollisimman pian, jotta kirjan sisältämää viisautta voidaan käyttää hyödyksi myös pohjolan lintukodossa.

Kirjan tilaus ja esittely (ranskaksi)

Kiitos
Hämis