EU-sopimuksien piilotetut kulut OSA1.

EU on tehnyt suurenmäärän kauppasopimuksia kansalaisvaltioiden yli ja uusia on tulossa liukuhihnalta. CETA, TTIP, TISA ja kuka tietää mitä vielä seuraa, jos itseitsensä valinneet herrat pääsee heilumaan viikatteineen vapaasti kohtalomme viljapellossa.

Kaikkien kaupasopimuksien piilokuluiksi voidaan laskea, jo tutuiksi tulleet välimieskäsittelyt valtio-investoija riidoissa. Tämä käytäntö ei ole mitään uutta, mutta CETA, TTIP ja TISA-sopimuksien korostaessa juuri tätä kansallisvaltioiden oman lainsäädännön yli kävelevää epädemokraattista mallia on tutkittava kriittisesti. Tietoa aiheesta löytyy Euroopan jo solmimien sopimusten osalta riittävästi, vaikkakin ei kattavasti.

Aluksi nippelitietoa välimiesoikeuksista EU-maissa:

Vuoden 1994 ja 2004 välillä on välimiesoikeus ratkonut EU-jäsenien (20maata) ja investoijien välisiä riitoja, tiedettävästi, 127 kertaa. Näistä käsittelyistä löytyy tietoa vain 62 tapauksesta, joka on alle 50% kaikista tunnetuista tapauksista. Näiden 62 tapauksen yhteenlaskettu vaatimussumma on 30 miljardia. Näistä vaatimuksista on tietoa 14 tapauksen kohdalta, joka on onneton 11% kaikista tiedossaolevista tapauksista. Todistettavien korvausten summa on 3,5 miljardia.

Suurin tiedossa oleva korvaussumma on 553 miljoonaa, jonka maksoi Slovakia tsekki pankille „Obchodni Banka“ (1997)

76% kaikista (97 / 127) EU-maiden välimiessovitteluista on kohdistunut „uusiin EU-maihin“ heti liittymisen jälkeen vuosien 2004 ja 2007 välillä. Näistä 26 kappaletta (20%) on kohdistunut pelkästään Tsekkien tasavaltaa kohtaan.

Melkein 60% (75 / 127) on koskenut ympäristönsuojelua tai ympäristösidonnaisia kiistoja.

Näistä vapaasti saatavista tiedoista (63 / 127) erilaisista kiistoista välimiesoikeus on päättänyt 44% (28 / 63) investoijien puolesta. Nämäkin investoijien voittamat jutut voidaan jakaa vielä kahteen ryhmään, joista 15 päättyi investoijan täydelliseen voittoon ja 13 jonkun asteen kompromissiin.

Tämä kompromissihakuinen mahdollisuus voi antaa harhaanjohtavan kuvan siitä että sillä saadaan säästettyä veronmaksajien rahoja. Kaikki kompromissitkään eivät välttämättä ole hyviä ja siitä on Puolan valtion ja „Eurekon“ välisestä kiistasta esimerkki, jossa soviteltu kompromissi maksoi Puolan veronmaksejille 2 miljardia.

Verrataan hieman lukuja, esim. Slovakia on maksanut 578,348,827 Euroa korvauksia. Slovakien keskimääräinen vuosipalkka on 4,224 Euroa. Tämä tarkoittaa, että pelkillä maksetuilla korvauksilla olisi maksanut vuosipalkan 136,920 slovakille tai sijoitettu vastaava summa omaan tuotantoon vastaavassa toiminnassa.

Kaikkkineen tiedossa olevien tapausten sijoittajille maksetuista korvauksista on kertynyt 1,262 miljoonaa Euroa. Tämän lisäksi on maksettu 44 milljoonaa lakimiehille sekä Puolan soviteltu 2,196 miljoonan korvaus.

Nämä summat ovat tietysti vain hyttysen uloste Euroopan laajuisessa konkurssissa, mutta silti herää kysymys onko ne tarpeellisia ja olisiko kansallisiin lakeihin perustuva oikeuskäsittely sittenkin parempi varsinkin Suomessa, jossa ympäristönormit ovat usein korkeammalla tasolla, kuin mahdollisen kantajan kotimassa. Kompromissit joita välimiesoikeus tekee on joka tapauksessa kompromissejä, joissa Suomen ympäristölait jäävät ainakin osittain toteutumatta.
Oletko valmis myymään Suomen luonnon näillä epädemokraattisille helppoheikeille ?

Kiitos
Hämis

Ps. En voi pyytää, mutta en myöskään estää, jos joku haluaa tukea vapaakulkijan taistoa totuuden puolesta. FI 51 5025 0220 1502 54 BIC OKOYFIHH Tilin omistaja Juha Hämäläinen

Linkit laitan viimeiseen osaan tästä paketista. Kiitos

Advertisements

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s