Saksalainen käsitys EUn tulevaisuudesta

Hans-Werner Sinn:in kuukauden vanha luento IFO-intituutin vuosikokouksessa oli mielenkiintoinen ja valaiseva kolme varttia. Herra piti aloituspuheen vuoron luentosarjassa „Eurooppalainen rahaunioni“.

Alaotsikoiksi herra Sinn nimesi viisi asiaa:

Rauhanprojekti Euro: Tästä aiheesta herra kertoo tulevan vain yksi kuva mieleen 

Kuva

ja herra Sinn naureskellen kertoi ettei ole koskaan elämänsä aikana nähnyt niin paljon riitoja Euroopan sisällä, kuin Euro on kahdessakymmenessä vuodessa saanut aikaan. Kukaan ei voi väittää, että tämä rauhaprojekti olisi toiminut. Tämä on nähtävissä jo pelkästään työttömien määristä Euroopassa

Kuva

Tässä grafissa on pilkahdus paremmasta nähtävissä vain Irlannin käppyröissä!

Tätä kiistämätöntä kehitystä meille selitetään lupauksilla, että ensi vuonna asiat näyttävät paremmilta ja tulevaisuus näyttää hyvältä, jos katsoo riittävän pitkälle. Uskokaa ihmiset vain silmiänne!

Nuorisotyöttömyys on vielä parempi indikaattori rauhattomuuteen johtavan rauhaprojektin epäonnitumisesta Kuva

Tämä grafi näyttää, että olemme paremmalla tiellä kohti parempaa.

„Euron tulevaisuutta ei päätetä Brüsselissä, vaan kaduilla!“ toteaa herra Sinn ja korostaa, että päättäjien valta murenee ja tulee vaihtumaan pikaisesti. Koko tilanne on katastrofi.

Herra Sinn lainaa Martin Wolfin sanoja: „Se joka pitää Euroa hyvänä asiana täytyy olla masokisti“. Toiseksi esimerkiksi hera Sinn nimeää Hollannin pitkäaikaisen komissaarin Frits Bolkestein, joka suositteli Hollannille välitöntä eroa Eurosta.

Kriisin vaiheet: Mikä meni pieleen ?

Kuva

Ensimmäinen virhe oli lainakupla etelä-Euroopassa. Lainaraha virtasi kaikkialle etelässä, niin valtiontalouteen, kuin yksityisille kuluttajille. Palkat nousivat yksityisillä ja julkisilla työntekijöillä ilman tulosta ja näillä rahoilla ostettiin saksalaisia autoja ja muita kulutushyödykkeitä. Lainat palasivat lainaajalle. Irlannin ja Espanjan tapauksessa lainarahat virtasivat rakennustoimintaan, josta seurasi kupla. Näistä kahdesta herra Sinn nimeää tämän päivän pääongelmaksi Espanjan, jolla on yli 1000 miljardia ulkomaanvelkaa.

Vuoden 2007 Subrime-kriisi levisi Euroopaan ja pankit lopettivat markkinarahoituksen etelään samassa hetkessä. Kukaan ei uskaltanut tehdä mitään, vaikka yliluototetut maat ajautuivat kriisiin. Palkat olivat pilvissä, hinnat olivat pilvissä ja rahoittajat vetäytyivät. Tässä vaiheessa EKP (target) astui kuvaan ja laakerit kuumenivat. 80% koko Euro-alueen rahasta on kaadettu kriisimaihin. Jo vuonna 2010 ratingyritykset julistivat kriisimaiden velkakirjat virattomiksi ja näin niitä ei saanut enää käyttää normaalissa kaupankäynnissä. Tämä ei EKPtä häirinnyt, koska ylimääräiseksi painettuja rahoja käytettiin juuri näiden papereiden ostamiseen ja lainojen takauksina. Herra Sinn ei usko, että kukaan kriisimaista pystyy maksamaan velkojaan. Kreikan paperit ovat tänään 20% oikeasta arvostaan. Herra Sinnin mielestä tässä tilanteessa EPKn olisi ollut parempi ostaa kriisimaiden lainapapereita suoraan markkinoilta, eikä pankkien kautta! Lisäksi kriisimaiden pankit olivat rahoittaneet valtioiden lisäksi myös yksityisiä henkilöitä ja yrityksiä ja olivat edelleenkin kriisissä.

EKP käytti kriisimaiden papereiden/pankkien tukemiseen 1000 miljardia, vaikka omaa pääomaa 500 miljardia! Tämä tarkoittaa, että EKP on konkurssissa, jos kriisimaiden pankit menee konkurssiin. Tästä syystä EKP oli pakoitettu tukemaan EFSF/ESM kehitystä, joka lainoitti kriisimaita maksamaan EKPn hätälainat. Ilman tätä järjestelyä olisi kriisimaiden konkurssi imenyt mukaan myös EKPn. Herra Sinn lieventää EKPn konkurssin pahaksi ongelmaksi, koska EPK voi painaa itse itselleen rahaa tarvittaessa.

Pankkiunioni on näistä syistä ainut realistinen vaihtoehto. Tähän olemme ajautuneet tänään. Näin on ajettu yhdestä „pakkotilanteesta“ toiseen ja kolmanteen, nyt viimein kenties viimeiseen „pakkotilanteeseen“. Viiden kuukauden rauha ja kriisi puhkeaa toisaalla toisessa muodossa ja näin olemme poliittisessa „pakkotilanne“ kierteessä.

Tynnyri ilman pohjaa, tilanne jossa ei yksin kertaisesti ole vaihtoehtoa ja kukaan ei tiedä miten eteenpäin. Eurobondit, ovat yksi vaihtoehto, vaikka Merkel haluaisi sen välttää säilyttääkseen kasvonsa. Tynnyri ilman pohjaa

Kuva

, jossa esitellään tähän mennessä maksetut tuet.

1161 miljardia.

Tästä potista 790 miljardia on ylimääräistä „painorahaa“ lainojen uudelleen lainoittamiseen. 123 miljardia valtionlainojen takaisin ostoon. Nämä paperit ovat ostaneet muut Euromaat (Suomikin Suomen pankin kautta) 207 miljardia Kreikalle, 56 miljardia Irlannille, 64 miljardia Portugalille, 41 miljardia Espanjalle ja 2 miljardia Kyprokselle.

EKPn johtokunta on tehnyt 790 miljardin edestä uudelleenluototuspäätöksiä. Tässä johtokunnassa jokainen Euromaa omaa yhden äänen! Lainat on annettu ilman takausta, koska jokainen maa takaa itsensä. Myönteisiin lainapäätöstä tukemaan tarvitaan vain kolmannes johtokunnasta ja yksin kriisimailla on kahdeksan kahdestakymmenestäkolmesta äänestä! (Suomelle on annettu paikka ytimestä? Ja onhan se kiva olla mukana päättämässä!) Näin kriisimailla on mahdollisuus painaa tarvitsemansa summat rahaa ilman muiden vastaväitteitä.

Herra Sinn pahoittelee, että koko Eurooppa on vajonnut näinkin syvälle, että argumentointi tehtään kirjanpitotempuilla. Herra Sinn väittää ettei tilanne voi muuttua voitoksi 

Kuva

jossa esitetään Kreikan saamat suorat helpotukset, koroissa yms. Nämä ovat laskennallisesti 47,3 miljardia €, joista 13,8 miljardia on suoraan Saksan veronmaksajien kontolla. Herra Sinn kertoo, että pelkästään lainojen uudelleenjärjestelyistä kertyneet tappiot Saksalle ovat tähän mennessä 32 miljardia vuodessa menetettyjä korkoja. (Mitä tämä tekee Suomen Euro-avaimella suomalaisille? Tähän voi joku viisaampi vastata)

Jos laskemaan lisätään „Kreikan mallilla“ 

Kuva

myös Espanja ja Italia saadaan käsitys odotettavista luvuista. Kreikka on saanut tähän mennessä 358 miljardia (185% BKT) (ja on edelleen velkaa 165% BKT!)

Samalla kaavalla Espanja tarvitsee 1.941 miljardia + Italian 2.897 miljardia tekee 4.838 miljardia!

Nämä summat siis tässä tapauksessa, jos (onnistunutta ja Suomessakin kovin kehuttua) Kreikan pelastuspakettia käytettäisiin näihin maihin. Jokainen varmasti ymmärtää ettei tämä ole mahdollista ja on „työsuhdepositiivistapolitiikkaa“.

Auttaako apumme ?

Kreikan tapauksessa on sekä vienti, että tuonti romahtanut

Kuva

Tämä tietysti on jollain tasolla parempi Kreikalle, koska viennin ja tuonnin epätasapaino on korjaantunut.

Kreikka tosin ei ole tärkeä, vaan Espanja, jota Regling on kehunut kuudentoista prosentin kasvun takia. Mitä tällä kasvulla on tarkoitettu, ei herra Sinn tiedä, mutta

Kuva

kertoo totuuden.

Kuva

 Näyttää todellisen efektiivisen vaihtokurssin eri maiden välillä suhteutettuna BKTllä.

Valuvika, joka loi pohjan koko kaaokselle. Lainoituksen helppous ja „jatkuvan nousun tie“ loi mielikuvan rajattomuudesta. Kuitenkin edellinen grafi näyttää todellisen efektiivisen vaihtokurssin eri maiden välillä suhteutettuna BKTllä. Käppyrät alkavat vuodesta -95 jatkuen Lehman-konkurssin kautta tulevaisuuteen. Goldman Sachs on tehnyt arvion mihin hintojen pitää pudota, kunnes kriisimaat saavuttavat taas kilpailukykynsä. Tämä arvio on esitetty katkoviivalla.

Tämä korjausliikkeen syvyys, vielä alkuasetelmaakin syvemmälle, johtuu lisäveloista, jotka maat ovat tehneet. Espanjan ja Portugalin on sukellettava syvimmälle, kun Kreikka taas on noussut, jopa keskellä kriisiä. Tämä johtuu kriisin aikana nousseiden hintojen ja palkkojen. Noususta esimerkkinä 25% korotus virkamiehille, keskellä kriisiä. (tästä voimme kiittää Papandreoun „on meillä rahaa!“ lupauksia).

Listalta löytyy myös Ranska, joka on huolestuttavaa. Irlanti on todellisuudessa laskenut kulujaan ja lisää lasku ei ole sietämätön.

Käppyröistä näkee myös hienosti Saksan sisäisen devalvaation ja sen vaikutuksen tämän päivän tilanteeseen. Kun muut joutuvat laskemaan, tulisi Saksan nostaa hintojaan ja palkkojaan.

(miten on Suomen laita?) Tämä Saksalle odotetusta noususta riippuu muiden maiden kilpailukyvyn tavoittelun onnistuminen.

Taloudellisesti on yhdentekevää millä tasolla kukin liikkuu, koska Eurolla on kelluva kurssi ulospäin, jos kaikki devalvoivat tai revalvoivat se ei vaikuta mihinkään. Jännitys on alueemme sisällä.

Jos taas kriisimaiden sisäinen devalvaatio halutaan välttää on Saksan nostettava tasoaan 5,5% kymmenenvuoden tasolla.

Irlanti aloitti laskunsa kohti keskiarvoa jo ennen Lehman kriisiä ja oli ongelmiensa kanssa yksin ennen suuria pelastuspaketteja. Lehman kriisin jälkeen kaikki muut tulivat perässä yhtäaikaa. Irlannin „hevoskuuria“ välttääkseen kriisimaat ottivat EKPn painokoneet käyttöön.

Tämä „painoralli“ ei ollut muuta kuin „särkylääke“ syövän kipujen poistamiseen.

Syövän poistoon on neljä mahdollisuutta:

1. Devalvaatio kriisimaissa. (Tästä toiminnasta on Kreikka hyvä esimerkki)

Tämä keino ajaa maan, sen yrittäjät ja kansan konkurssiin, koska kaulaansa myöten veloissa olevia ei voi vaatia leikkaamaan tulojaan puolella. Tämä leikkaus johtaa automaattisesti konkurssiin.

Tämä keino toimii vain Euro-eron jälkeen ja velkojen leikkausten yhteisvaikutuksesta.

  1. Revalvaatio „ytimessä“. Tähän ytimeen Sinn laskee vain Saksan, jonka kansa tulisi hurraten ottamaan vastaan korkeampia palkkoja ja helpompia lainoja. Tämä vaihoehto loukkaisi EKPn mandaattia inflaation tasaisena pitämisessä.

  1. Euro-ero, joka jo keskustelu aiheena aiheuttaa suuren valuuttapaon ála Kypros.

  2. Jätetään kaikki kuten on ja rahoitetaan tätä epäsuhtaa tulonsiirroilla. Tässä tapauksessa Saksan liittotasavalta saa uusia liittovaltioita. (jopa Suomen?)

Vaihtoehdot ovat vähissä ja toinen toisiaan huonompia. Kenties jonkunlainen sekoitus hieman kaikkea.

-Painostaa kriisimaita, kivuista huolimatta, painamaan hintojaan.

-Saksan (ja ehkä Suomenkin) ongelma on luoda kysyntää saadakseen aikaan inflaatiota kotimarkkinoilla. Tämä ei vaan ole helppoa yhdessä pelastuspakettien kanssa.

-Erota hieman ? Mahdollista ?

-Tulonsiirrot! Näistäkään ei päästä yli eikä ympäri.

Perustavat reformit:

Mikä olisi parempi systeemi Euroopalle ? Mitä pitäisi tehdä ?

Tämä versio 1.0 Eurosta ei toimi. Euro ei voi tulla Dollarin kaltaiseksi, kunnes Eurooppa on yksi maa. Ja lisäksi Euro säännöt kieltää suoran tuen jäsenmailleen. Tämä ero dollariin on tehty tarkoituksella. Jos emme halua yhteistä Europpaa, siis yhtä maata, ei Eurolla ole tulevaisuutta.

Meidän ei tarvitse tulla takasin vaihteleviin tai kiinteisiin vaihtokursseihin. Bretton Woods vaihtokurssi systeemin ja Dollarin välissä on tilaa uudelle systeemille. Tämä uusi systeemi toimii vain jos siitä on mahdllista erota ja liittyä uudelleen tarpeen vaatiessa. Ero tulisi olla ohjelmoitu ja suoritettava sovittujen sääntöjen puitteissa, eikä kaaoksen keskellä, kuten nyt näyttää. Ja siitymäajan avulla pehmennetty. Lisäksi on järjestetävä sisäänkäynti mahdollista paluuta varten.

Toiseksi EKPn äänestyspainot ja säännöt on muutettava vastaamaan painoarvoja Euro-unionissa. EKPn valtuuksia tulee rajoittaa. Se ei saa jakaa rahaa juuri niille maille, joilla korkotaso on käynyt sietämättömäksi. Näitä „hätälainoja“ ei jaa myöskään FED USAssa. Näin sen tulisi olla myös meillä Euroopassa, mutta meillä ei ole demokratiaa, koska halusimme pitää itsenäisyytemme. Tästä syystä perustettiin EKPn johtokunta, joka tekee mitä haluaa, ilman demokraattista kontrollia.

Kuten jo tuli todettua kolmannes äänistä riittää painokoneen käynnistämiseen. Tämä kolmannes on kriisimailla ja he voivat painaa rahaa lainatakseen sitä mielensä mukaan. Kahden kolmanneksen enemmistöä tämän pysäyttämiseksi ei ole olemassa.

Kolmanneksi Target-velkojen lyhennykset on saatava pakolliseksi. Nämäkin velat ovat „oikeita“ lainoja, jotka ovat EKPn taseissa näkyvissä.

Neljänneksi yhtenäinen valvonta ja konkurssiohjeistus pankeille. (Ei ESM-rahaa pankeille, ei yhteisille Fondseille ja EKP ei saisi olla pukkina kaalimaan vartiajana.) Tästä esimerkkinä Sinn käyttää Kyprosta. Sinn kertoo, ettei Kyprosta voitu pelastaa, kuten Kreikkaa, koska pelastuspaketti ei mennyt parlamentin läpi sosialistien vastustaessa sitä. Sinnin mielestä Kyproksen malli on oikea tie, koska pankin velkojien pelastaminen veronmaksajien rahoilla ei ole suotavaa. Veronmaksajat eivät ole riittävän rikkaita maksamaan jopa 9000 miljardiin nousevia vaatimuksia.

Viidenneksi on luotava konkurssisäännöt valtioille. Systeemi voi olla stabiili vain jos konkurssikin on laskettu mukaan. Yrityksen säännöillä mahdolliseksi tehty konkurssi on rahatalouden kulmakivi. Tämä siitä syystä, että lainoittajille mahdolliseksi tehty sijoituksen menettäminen, saa lainoittajat ajattelemaan alusta alkaen lainojen oikeaa tasoa. Tällä mahdollisuudella voidaan estää kuplat ja liikavelkaantuminen. Konkurssisäännöt turvaavat kansoja ja maita, koska konkurssissa ei kärsi velallinen vaan velkoja. Tämä on kääntöpouli tämän päivän systeemistä.

Tämä riski tietysti tarkoittaa korkeampia korkoja, mutta estää talouden ylikuumenemisen kriisimaiden tapaan.

Kuudenneksi, etäinen kohde on Euroopan yhdysvallat, mutta ensin yhteiset sotavoimat ja fiskalunioni. Tämä mitä Eurooppa nyt kokeilee ei tule toimimaan. Ensin rahalla ja avustuksilla emme pääse alkua pidemmälle. Tällä tyylillä siirrämme pääasiaa sivuun ja juoksemme ongelmiin. Me kaikki saksalaisina olemme toivoneet ja haaveilleet Euroopan yhdysvalloista ja meidän ei tulisi luopua tästä haaveesta, mutta meidän tulisi tehdä se tavalla, joka toimii.

Mainokset

Kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s